Persoonallisuustyyppini (MBTI) ja mitä mieltä siitä olen

Persoonallisuus on jokaiselle meistä ominainen tuntemisen, toimimisen ja käyttäytymisen tapa, joka kehittyy jo lapsuudessa. Se selittää meissä osiltaan monia asioita, kuten esimerkiksi sen millaisista ihmisistä kiinnostumme ja millaisia ystäviä sekä partnereita valitsemme. Yleisesti persoonallisuutta pidetään suhteellisen pysyvänä kokonaisuutena, mutta se voi kuitenkin muuttua eri elämänvaiheiden ja tapahtumien myötä. Vaikka täällä blogin puolella olen, etenkin viime aikoina, vain höpissyt pinnallisesti kuulumisia, olen aikaisemmin kertonut siitä kuinka olen viime vuosien aikana ollut erityisen kiinnostunut erilaisista itsetuntemisen työkaluista tietoisen ajattelun ohella. Niiden myötä ymmärrys siitä, miksi tunnen ja käyttäydyin minulle ominaisella tavalla, on kasvanut huomattavasti ja koenkin tuntevani itseni paljon paremmin kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten.

Tänään halusin kirjoittaa persoonallisuustesteistä, joita olen myös pitkään pitänyt mielenkiintoisina, sillä niissäkin yhdistyy usein pieni oivallus– se pieni tunne kun ymmärtääkin itseään hieman paremmin.

Tein ensimmäisen persoonallisuustestin vuosia sitten työskennellessäni ulkomaalaisessa firmassa Hollannissa. Kyseisen testin tulos vastasi hyvin silloista työminääni, joka oli melko voimakas, jämerä ja jopa hieman dominoiva. Pari vuotta sitten tein kuitenkin ensimmäistä kertaa Myers-Briggsin tyyppi-indikaattorin (MBTI), joka jakaa väestön 16 persoonallisuustyyppiin. Tein testin hetki sitten uudelleen ja ajattelin käydä läpi tuloksiani ja sitä kuinka hyvin ne kuvastavat itseäni. Tässä vaiheessa haluan kuitenkin mainita, että luonnollisesti tiedostan, etteivät asiat ole niin yksiselitteisiä: olemme kaikki yksilöitä ja tuskin kukaan on täydellisesti joku tietty persoonallisuustyyppi vaan yhtäläisyyksiä löytyy varmasti useasta eri tyypistä. Testin tulokseen vaikuttaa luonnollisesti myös sen hetkinen elämäntilanne ja mielentila. Kuitenkin mikäli testiin vastaa rehellisesti voi tuloksen oikeellisuus yllättää. Itse pidin testistä ja kehotin samantien myös läheiseni tekemään saman testin. Testin voit halutessasi tehdä tästä.

Red1.jpg

Sain testissä tulokseksi “Arkkitehti: INTJ”, jota kuvaillaan seuraavasti:

”Huipulla on yksinäistä, minkä arkkitehti jos kuka tietää, sillä arkkitehti on yksi harvinaisimmista ja strategisesti kyvykkäimmistä persoonallisuustyypeistä. Tätä persoonallisuustyyppiä edustaa vain kaksi prosenttia väestöstä, ja erityisen harva heistä on nainen, vain n. 0,8 prosenttia väestöstä. Arkkitehtien on usein vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka jaksavat heidän hellittämätöntä intellektuaalisuuttaan ja shakinpeluuta muistuttavaa taktikointiaan. Arkkitehdit ovat mielikuvitusrikkaita, mutta päättäväisiä; kunnianhimoisia, mutta helposti lähestyttäviä; hämmästyttävän uteliaita, mutta energiaansa säästeleviä.”

Persoonallisuustyyppini harvinaisuus yllätti, mutta samalla selitti, miksi samanhenkisiä ihmisiä on aina ollut vaikea löytää. Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen päättäväinen ja vaikka haluankin oppia jatkuvasti uutta, säästelen energiaa välttelemällä turhia sosiaalisia tapahtumia sekä kohtaamisia ja tarvitsen todella paljon yksinoloa ja ihan vain hiljaisuutta palautuakseni. INTJ- tyyppien sanotaankin tarvitsevan muihin verrattuna huomattavasti enemmän palautumisaikaa ja minullakin meni kauan huomata, että en yksinkertaisesti jaksa samalla tavalla kuin moni muu ja mikäli laiminlyön omaa aikaani en yksinkertaisesti voi hyvin.

Arkkitehtejä kuvaillaan tiedonjanoisiksi ja heidän sanotaan olevan varmoja tiedostaan, jonka ymmärtämiseen he ovat nähneet vaivaa. He suunnittelevat ja noudattavat usein loistavaa suunnitelmaa omalla alallaan ja pidättäytyvät turhilta häiriötekijöiltä kuten juoruilta. Valkoiset valheet ja small talk ovat jo tarpeeksi vaikeita totuutta ja syvyyttä tavoittelevalle persoonallisuustyypille, mutta arkkitehdin mielestä sosiaaliset konventiot voivat olla jopa täysin järjettömiä.

Uuden oppiminen on aina ollut minulle mieluisaa sekä helppoa ja koen, että olen päässyt kouluissa ja jokaisen uuden työn aloituksessa helpolla. Jos kiinnostun jostain uudesta asiasta, herää minussa automaattisesti halu tietää aiheesta kaikki mahdollinen ja lähestulkoon ”ahmin” kaiken faktan, jonka jäsentelen ymmärrettäväksi  loogiseksi kokonaisuudeksi. Tuon kokonaisuuden pohjalle luon oman mielipiteeni ja näkemykseni. Esimerkiksi työpaikallani tiedetään, että olen nähnyt paljon vaivaa muodostaakseni objektiivisen, isomman kuvan, mielipiteen ja koenkin, että siihen luotetaan helposti. On myös yleinen vitsi, että minulla ei koskaan ole yhtäkään ”juorua”, sillä ne eivät yksinkertaisesti ole koskaan kiinnostaneet minua vaan tuntuneet ainoastaan turhalta ajankäytöltä. Koen kuitenkin, että olen oppinut useita sosiaalisia taitoja etenkin ulkomailla asuessani, ja olen ihan hyvä sekä luonteva small talkissa. En kuitenkaan erityisesti nauti tuollaisista tilanteista, vaan puhuisin paljon mielummin merkityksellisistä ”oikeasta asioista” tai vaihtoehtoisesti olisin hiljaa, mikä olisi minulle myös täysin luonnollista.

”Arkkiktehdit huokuvat itsevarmuutta ja salaperäisyyttä ja heidän osuvat huomionsa, omaperäiset ajatuksensa ja uskomaton logiikkansa antavat heille välineet viedä läpi muutoksia pelkällä tahdonvoimalla ja persoonansa vahvuudella.

Paradoksi useimmille ulkopuolisille on, että arkkitehdit kykenevät sietämään elämässään räikeitä vastakohtia, jotka eivät ole täysin ymmärrettävissä ainakaan puhtaasti järkiperäisesti tarkasteltuna. Esimerkiksi arkkitehdit voivat olla samanaikaisesti toisaalta äärimmäisen epärealistisia idealisteja, toisaalta erittäin kyynisiä, mikä on selvästi mahdoton ristiriita. Arkkitehdit tuntuvat uskovan, että työllä, älykkyydellä ja harkinnalla, mikään ei ole mahdotonta, vaikka ajattelevatkin samanaikaisesti, että ihmiset ovat liian laiskoja, lyhytnäköisiä tai itsekeskeisiä oikeasti saavuttamaan korkealle asetettuja tavoitteita. Tämä kyyninen katsantokanta ei kuitenkaan todennäköisesti kykene pidättelemään arkkitehtia pyrkimästä hänelle merkitykselliseen päämäärään.”

Uskon, että kaikki on mahdollista jos vain näkee vaivaa unelmiensa eteen ja tätä toitotan varmaan liiankin usein. Kuitenkin siinä missä tunnistan itseni ylläolevista, en voinut olla nyökkäilemättä myös persoonallisuustyypin haasteiden kohdalla. Erityisesti seuraavien kehityskohtien kohdalla tunsin pienen piston sydämessäni.

Ylianalysointi Tiedän, nykyään paljon paremmin kuin ennen, että etenkin ihmissuhdeasioita on turha analysoida liiallisuuksiin: ihmiset kun eivät aina toimi järin loogisesti. Tämä ei ole ainoastaan rankkaa kuunneltavaa ulkopuolisille, mutta se aiheuttaa myös stressiä ja ahdistusta minulle itselleni. Ajatuksia ja nimenomaan todella intensiivistä analysointia on kuitenkin haastava halutessaan “hiljentää” ja tämä vaatiikin minulta edelleen harjoitusta.

Sanotaan, että INTJ- tyypeillä on korkeat vaatimukset itselleen ja he asettavat niitä myös läheisilleen. Tämä on kohdallani ikävä kyllä totta ja joudun kiinnittämään tähän erityishuomiota, sillä siinä missä minä olen tottunut korkeisiin vaatimuksiin, ei ole millään tavalla oikein odottaa samaa lähellä olevilta ihmisiltä. Koen, että juuri liiallinen kriittisyys aiheuttaa helposti väärinymmärrystä. En nimittäin missään nimessä odota virheettömiä suorituksia, käytöstä tms. muilta, mutta myönnän, että olemukseni on helppo tulkita niin.

Red 2.jpg

Sellaisia maanantai-illan ajatuksia! Kertokaahan ihmeessä jos innostutte tekemään samaisen testin. Kuulisin enemmän kuin mielelläni teidän tuloksistanne.

Lähde 1, Lähde 2