Vinkkejä tavoitteiden saavuttamiseen

Menestyväksi ihmiseksi tuleminen ei tarkoita, että tililläsi on miljoonia dollareita. Se tarkoittaa, että teit voitavasi saavuttaaksesi tavoitteesi. 

Varhaisesta iästä lähtien olen aina ollut kunnianhimoinen. Teen kovasti töitä saavuttaakseni huipputuloksia ja voittaakseni kilpailuja. Varmistan aina, että päättäväisyys, kova työ ja intohimo minussa palavat. 

On myös aikoja, jolloin en halua tehdä mitään. Ensin luulin tekeväni jotain väärin, mutta sitten tajusin, että olen vain kyllästynyt juoksemaan kohti unelmiani. Totta puhuen, se on okei pysähtyä ja levätä jonkin aikaa, mutta ei koskaan anna periksi. 

En voi sanoa, että olen täysin onnistunut henkilö, mutta olen ylpeä voidessani sanoa, että olen jo saavuttanut joitakin elämäni tavoitteita kautta kovaa työtä. 

Minä, Jenni Marianna, vannon, että jokaisella on oma aikansa loistaa! 

Seuraavassa on joitakin asioita tein auttaa minua saavuttamaan tavoitteeni:

Keskity sitoutumiseen

On tärkeää keskittyä sitoutumiseesi motivaation sijaan. Motivaatio on vain siellä pitää sinut käynnissä, mutta sitoutuminen on mitä ajaa sinut saavuttamaan tavoitteesi. Sinun täytyy löytää itsesi täysin sitoutunut ja motivaatio seuraa. 

Tavoitteena tietoon, ei tuloksiin 

Kaiken mitä teet, sinun täytyy pitää mielessä, että teet sen oppia. Keskittyminen tulokseen vain huijata mieltäsi huijaamalla tapoja onnistua. Se on kuin kopioisi luokkatoverisi vastauksia ja saisi täydellisen pistemäärän. Sait täydellisen pistemäärän, mutta et oppinut mitään. 

Jos keskityt tuloksiin yksin, on mahdollista, että motivaatiosi vähenee.

Nauti siitä! 

Rehellisesti sanottuna, se on yksi virheistä, jotka tein. Olen niin keskittynyt saavuttamaan tavoitteeni siihen pisteeseen, että unohdin nauttia elämästä. Korostaa siitä, mitä sinun tarvitsee tehdä vain häiritä sinua tekemästä parhaasi. 

Matkan hauskuuden tekeminen auttaa muuttamaan negatiiviset ajatukset ja näkökulman positiivisiksi.

Käytä mielikuvitustasi

Ei ole mitään vikaa käyttää mielikuvitusta täysimääräisesti. Mielikuvituksesi keksii myös tapoja, joilla voit lähteä mukavuusalueeltasi alitajuisesti. 

Ei ole väliä kuinka naurettavaa luulet sen olevan, ei ole mitään vikaa antaa sille yrittää. 

Älä ole liian ankara itsellesi.

Ankarana oleminen itselläsi vain tuottaa negatiivisia ajatuksia. Jos et suorittanut tehtävää, kerro itsellesi, että voit yrittää uudelleen huomenna. Ajattele aina, että huomenna on toinen päivä yrittää uudelleen. Meillä kaikilla on toinen mahdollisuus, jos vain annamme itsemme. 

On myös parasta antaa itsellesi palkintoja. Suosikkikarkkien ostaminen päivän päätteeksi ei tee mitään pahaa. Se motivoi sinua enemmän. Antaa palkintoja itsellesi ei tarkoita, että sinun täytyy käyttää valtava määrä rahaa, se on yksinkertaisia asioita, jotka pitävät sinut menossa.

Continue Reading

Tammikuun parhaat

Tuntuu, että vuosi vaihtui juuri, mutta yhtäkkiä onkin jo helmikuu- kylläpä aika rientää! Vuoden ensimmäinen kuukausi oli mielestäni oikein mukava lukuunottamatta yhtiä uutisia, jotka kohdallani vaativat ainoastaan kärsivällisyyttä. Voi siis olla, että nuokin uutiset kääntyvät vielä parhain päin! Pidemmittä puheitta, tässä tulisi muutama mieleenpainuvin asia.

Feels like the year just started and it is already February- unreal. January was very nice except for some “bad” news which I received at the end of the month. Gladly these news were nothing serious and they actually only require patience from my behalf. Let’s hope those news will turn great later! Here are some highlights of the first month of the year. 

Vuodenvaihde Tukholmassa- New Year in Stockholm
Olin tosi innoissani vuoden vaihtumisesta ja reissu oli todella onnistunut. Kun mietin matkaa niin rehellisesti mieleeni tulee ensimmäisenä lukuisat kupit kahvia Espresso Housessa ja todella herkulliset bataattiranskalaiset, jotka söimme viimeisenä iltana. 😀

I was so excited to start the new year fresh and this trip was successful in every way. To be honest the first things that come into my mind when thinking about this trip are the countless cups of coffee at Espresso House and some delicious sweet potato fries which we ate on the last night. 😀 Isn’t eating one of the main purposes for a get-away..?

Tämä on yksi muutamista valoisista kuvista tuolta reissulta. – This picture is one of the very few bright pictures of the trip.

Dublin
Tästä pitkästä viikonlopusta mieleenpainuvinta oli varmaankin livemusiikki, jota kävimme useampaan kertaan kuuntelemassa. Esimerkiksi Whelan’s nimisessä paikassa (missä Ps. I love you- elokuvan baarikohtaus on kuvattu) oli todella paljon lahjakkaita esiintyjiä.

My favorite part of this long weekend is most likely the live music, which we went to see several times. For example at Whelan’s (the bar where some scenes of Ps. I love you- movie were filmed) had a lot of very talented singers.

Pienet asia/ Little things
Kaikki kivat asiat eivät suinkaan ole suuria vaan iloitsin mm. kivasta elokuvaillasta, kun katsoimme komediasuosikkini hölmö hullu rakkaus tai kun eräs lauantai vietetimme “kahvilakiertelypäivää”. Myöskin banaanilettujen paluu oli kiva juttu. Allaolevassa kuvassa on kylläkin vegaaniset pannarit, jotka eivät kyllä ihan ottaneet onnistuakseen ja koko taikinasta ainoastaan yksi lettu oli syöntikelpoinen. 😀

The best things are usually the very little things. This month I was super happy when we had a movie night and watched my ultimate favorite comedy “Crazy, Stupid, Love” or when we spent a Saturday “coffee place browsing”. Also the fact that I re-found banana pancakes made me really glad. In the picture below there are however some vegan pancakes which we tried unsuccessfully.. Out of the whole badge only one was eatable. 😀 

Kivoista asioista iloitseminen ei luonnollisestikaan tarkoita, että elämä olisi täydellistä ja täynnä vain kevyitä ja helppoja juttuja. Oma asenne kuitenkin ratkaisee niin paljon ja jokainen voimme keskittyä positiiviseen sekä valita nähdä kirkkaammin ne iloiset jutut, joita elämä on ihan pullollaan! 🙂
Aurinkoista viikonloppua <3

Have a great weekend <3

Continue Reading

Arkistojen aarteita (vuodelta 2011) ja ajatuksia aikuisuudesta

Jonkin sortin ihme tapahtui eilen kun sain käynnistettyä vanhan läppärini, jonka olen aikanaan tiputtanut parkkihallin betonilattialle. Pääsin pitkästä aikaa käsiksi vuoden 2011 kuviin ja kuinka kiva mieli siitä tulikaan! Kuvat toivat mieleen niin paljon hauskoja muistoja ja samalla tajusin kuinka paljon olenkaan ehtinyt tekemään nuoruudessani.

Koen, että olen elänyt todella pitkän, onnellisen ja tapahtumarikkaan nuoruusajan, sillä muutin kotoa jo yhdeksännen luokan jälkeen (vuonna 2007), jonka koen jollakin tavalla lopettaneen lapsuuden. Tuolloin oli aika ottaa vastuu koulun lisäksi myös kodinhoidosta ja kaikista muista arkisista asioista, jotka kaikki vaativat kasvamista. Aikuista minusta ei kuitenkaan tullut missään tapauksessa, mutta nuori kuitenkin. Määrittelisin nuoruuden jatkuneen aina vuoteen 2016, jolloin olikin jo aika kasvaa aikuiseksi mainitsemani kasvunvuoden kautta. Olen kuitenkin hyväksynyt, että olen monilta osin samanlainen kuin lapsena ja hyvä niin- se tekee elämästä paljon hauskempaa. Löytämäni vanhat kuvat saivat minussa aikaan jonkunlaisen nuoruudenkaipuun- luultavasti koska kuvista välittyy niin selvästi huolettomuus. Sen ajan “murheet” tuntuvat tänä päivänä todella pieniltä ja luultavasti samalla tavalla tämän päivän huoletkin tulevat ajan saatossa tuntumaan lähes mitättömiltä. “Elämä on yhtä kasvamista”, kuten viisas äitini usein toteaa.

Viime aikoina olen huomannut, että aikuisuus on tuonut kohdallani elämään myös tietynlaista huolestumista. Mitä jos asiat eivät järjestykään? Mitä jos jotain pahaa tapahtuu? Nuorena tällaista pelkoa ei ollut vaan luotin elämään sataprosenttisesti ja ajattelin, että ei nyt minulle tai läheisilleni mitään satu. En tiedä onko muilla ollut vastaavaa tunnetta siitä, että nuorena on vain jollakin tavalla kuolematon ja turvassa kaikelta? Juuri tuo tunne sai jatkuvasti hyppäämään tuntemattomaan ja olemaan huolestumatta, mikä on juurikin se mitä taidan tuosta ajasta ikävöidä. Tiedostan kuulostavani nyt ihan ikälopulta, vaikka pidänkin itseäni vielä suhteellisen nuorena..

Tässä piristystä iltaan 2011 alkuvuoden Egyptin reissulta, joka oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ilman vanhempia (jos lukuisia kouluretkiä ja kielimatkaa ei lasketa). Kuvissa olen 19-vuotias ja babyfacesta huolimatta opiskelin jo pk-seudulla ammattikorkeakoulussa.

Sukat ballerinoissa! 😀 Vanhat (etenkin teini-iän) asuvalinnat ovat kyllä aina yhtä piristäviä..Olin tuolloin koukussa kirpeisiin matokarkkeihin ja tässäkin kuvassa suu on niitä täynnä.. 😀

Lisäksi tunnelmia vuoden 2011 kesälomareissulta, jolloin kävin Kyproksella äitini ja pikkusiskoni kanssa. Tässä vaiheessa ensimmäinen korkeakouluvuoteni oli onnistuneesti takana ja olin juuri muuttanut ihanaan yksiööni Vantaalle. Muistaakseni tein tuolloin vielä opiskelun ohella töitä Myyrmäen R-kioskilla ennen Helsinki-Vantaalle siirtymistä.

Muistan vieläkin kuinka siskoni nappasi nämä kuvat turkoosilla pokkarillani! Hieman on teknologia kehittynyt..

Fun fact: minulla oli viime juhannuksena päällä tuo samainen musta mekko. Talking about sustainability! 

Olin siis lomalla, en tarjoilemassa vaikka vaatetus antaakin ymmärtää toisin.. 😀

Tuolloin tykkäsin todella paljon Tommy Hilfigeristä enkä tiennyt, että tuosta muutaman vuoden päästä tekisin heidän pääkonttoreillaan ostajan työtä. Ehkä tätä tarkoitin sillä, että luotto elämään oli todella korkealla tiedostamattakin.

Ruoka on maistui ja maistuu edelleen!

Innostuin vanhoista kuvista niin paljon, että tein valtavan tilauksen ifolorille. Ajattelin laittaa kuvat nätisti valokuva-albumeihin (joka vuoden erikseeen), jotta voin sitten toivottavasti näyttää omille lapsilleni, millaista oli “kun minä olin nuori”! Otin myös varmuuskopiot kaikista vanhoista kuvista- ihan vain kaikelta varalta. Tämän on pakko olla sitä aikuisuutta.

Onko teillä vanhoja kuvia tallessa? Entä muistatteko vielä mitä teitte vuonna 2011? 🙂

Continue Reading

Tappaako jatkuva informaatiotulva inspiraation?

Viime viikolla mainitsin kärsineeni inspiraationpuutteesta, jonka seurauksena tuntui ettei mielessä liikkunut oikein mitään arkisia asioita lukuunottamatta. Tiedostan, että tällainen voi olla jollekin täysin luonnollinen tila, mutta omalla kohdallani tuo tuntui vieraalta. Olen aina ollut kova pohtimaan, analysoimaan ja ideoimaan. Kehitän itseäni enemmän kuin mielelläni ja nautin analysoinnista sekä niihin pohjautuvien neuvojen antamisesta. Keksin tasaisin väliajoin jopa liikeideoita, jotka kaikessa luovuudessaan eivät kuitenkaan aina osoittaudu kannattavuuden osalta tarpeeksi toteuttamiskelpoisiksi.. Siitäkin huolimatta, kekseliäisyys ja luovuus ovat prosessin oleellisin osa.

Voitte siis kuvitella, kuinka oudolta tuntuu, kun yhtäkkiä mielessä ei ole pariin viikkoon ollut mitään “uutta”. Kun yhtäkkiä mikään asia ei askarruta ja kaikki ideat tuntuvat vanhoilta- “joku on kuitenkin jo keksinyt sen”. Omalla kohdallani syy tällaiseen olotilaan on selvä (joskaan ei niin mieluisa myöntää), enkä turhaan listannut yhdeksi vuoden keskeisimmistä tavoitteista juurikin läsnäoloa, jota hehkutetaan ihan syystäkin joka paikassa. Uskallan nimittäin väittää, että en ole ainoa, jonka inspiraation liekki tukahtuu loputtoman informaation alle.

Kun altistaa itseänsä jatkuvasti jollekin ärsykkeelle- pitää televisiota “taustalla” kotona ollessa, kuuntelee podcasteja autossa, katsoo youtube-videoita juoksumatolla, selaa puhelinta kassajonossa yms. on luonnollista, että ajatus ei kulje vapaasti. Tähän minäkin olin viime viikkona vähitellen ja lähes huomaamatta sortunut. Siinä missä ennen suunnittelin, kirjoitin, mietin, ideoin tai opiskelin, katsoin nyt televisiota tai selasin sosiaalista mediaa, siitäkin huolimatta, että en erityisemmin pidä kummastakaan. Vasta viikonloppuna Dublinissa ollessa huomasin, miten mieli alkoi kirkastua ja ajatus kulki taas normaalisti. Kun puhelimessa ei ollut internet-yhteyttä, eikä hotellihuoneessa katsottu televisiota, alkoi olo olla taas normaali.

Uskon, että aidosti innovatiiviset ihmiset eivät hukkaa aikaansa asioihin, jotka eivät anna heille mitään. Samalla haluan todeta, että mielestäni esimerkiksi elokuvien katsominen ja blogien seuraaminen voivat antaa paljonkin. Ne voivat tuoda elämään uusia näkökulmia, inspiroida, rentouttaa tai ihan vain viihdyttää. Kuitenkin siinä vaiheessa kun huomaa katsovansa lempi televisiosarjaansa tuntikaupalla uudelleen ja uudelleen päivästä toiseen tai tajuaa seuraavansa sellaisten ihmisten elämää, jotka eivät tuo elämään “yhtään mitään” voi miettiä, ottavatko nuo asiat enemmän kuin antavat.

Koska haluan ylläpitää nykyistä olotilaani päätin hieman skarpata ja keksiä konkreettisia ratkaisuja.

Tästä lähtien aion..

  • Nukkua puhelin olohuoneessa (tätä tein itseasiassa aina välillä aikaisemminkin), jotta heti aamulla ensimmäisenä ei tule altistettua itseään kaikelle mahdolliselle
  • Seurata vain sellaisia ihmisiä, jotka tuovat elämääni jotakin positiivista. Tämä on mielestäni verrattavissa siihen, että ei “oikeassa elämässäkään” ympäröi itseään negatiivisilla ihmisillä
  • Olla käyttämättä somessa/netissä turhaa aikaa. Kaikki tietää mitä tapahtuu kun googlaa yhtä asiaa ja päätyy sen jälkeen lukemaan aiheen vierestä “pari” artikkelia ja lopuksi katsomaan mitä kummallisempia youtube-videoita. Tai vaihtoehtoisesti kun selaa instagram- profiilia ja on pian todella kaukana siitä mistä aloitti
  • Nauttia ihan vain hiljaisuudesta. Pidin ennen todella paljon omien ajatusten kanssa olemisesta ja ihan vain kaikesta rauhallisuudesta- haluan keskittyä tähän enemmän ja se tarkoittaa juuri sitä, että koko ajan ei tarvitse olla jotain “taustahälinää”

Näin uuden vuoden kunniaksi voi siis ruokavalion lisäksi tai sijasta siivota elämänsä turhista ärsykkeistä. Jos ympäröi itsensä jatkuvalla informaatiotulvalla, ahdistavilla some-tileillä tai negatiivisilla uutisilla on olo varmasti huono ja stressaantunut sen sijaan, että voisi altistaa itsensä positiivisille asioille ja voida huomattavasti paremmin.
Elämä on tässäkin tapauksessa sellaista kuin itse siitä teemme.

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää?

Continue Reading

Great brunch place in Dublin

Halusin tulla vinkkaamaan erinomaisesta brunssipaikasta Dublinissa. Kyseessä on Grafton Streetin läheisyydessä sijaitseva Balfes. Brunssimenulta löytyy perinteisen Irlantilaisen aamiaisen lisäksi myös terveellisiä BodyByrne vaihtoehtoja, jotka on kehitetty yhdessä irlantilaisen fitnessgurun Paul Byrnen kanssa. Paikka on erittäin viihtyisä ja ruoka-ainekset laadukkaita.

Aamiainen arkisin 8-11:30 ja brunssi viikonloppuisin 10-15:00.

If you are looking for a brunch place in Dublin, Balfes is definitely the way to go. In addition to traditional Irish breakfast they also have a selection of healthy options developed together with Paul Byrne, who has over 25 years of experience in nutrition and training some of Ireland’s most elite athletes and stars. 

Breakfast is available Monday to Friday 8am to 11.30am and brunch Saturday & Sunday from 10am until 3pm.

Me valitsimme pinaatti-valkuisomeletin sekä kookosöljyssä paistetut BodyByrne kaurapannukakut. Juomaksi otimme tuorepuristettua appelsiinimehua ja kahvia. Kaikki olivat erinomaisia.

We chose egg white omelette with spinach and BodyByrne oat pancakes with scrambled eggs and avocado. Additionally we had freshly squeezed orange juice and they signature blend coffee.

Paikasta saa myös drinkkejä, lounasta sekä illallista, mutta niitä emme tällä kertaa kokeilleet.

They also offer a wide selection of cocktails, lunch and dinner which we did not try this time.

Seuraavaksi täytyy aloittaa kyseisten pannukakkujen reseptin metsästys! Until next time.

Balfes
2 Balfe St
Dublin 2, Ireland

Continue Reading

Tunnetko lukkosi?

Kuten jo hetki sitten mainitsin, henkinen hyvinvointi on minulle tärkeää – ihan yhtä tärkeää kuin fyysinenkin hyvä olo, josta pidän vuodesta toiseen huolta. Panostan fyysiseen hyvinvointiini mm. urheilemalla säännöllisesti, syömällä terveellisesti, juomalla riittävästi vettä, nukkumalla tarpeeksi sekä pyrkimällä jatkuvasti oppimaan lisää kaikista mainitsemistani, sillä olen aiheista aidosti kiinnostunut. Henkiseen hyvinvointiin panostaminen vaatii hieman enemmän keskittymistä eikä se aina tule automaattisesti. Pyrin kuitenkin ottamaan aikaa itselleni, kuuntelemaan sisintäni, harjoittamaan kiitollisuutta, ajattelemaan positiivisesti, käsittelemään tunteeni ja ennen kaikkea jatkuvasti kehittymään.

Hyvinvointi on fyysisen ja henkisen puolen summa eikä hyvään oloon riitä se, että ainoastaan toinen puoli voi hyvin.

Olen jo vuosia janonut tietoa erilaisista henkiseen hyvinvointiin liittyvistä aiheista, jonka seurauksena olen lukenut paljon kirjallisuutta mm. mielestä, läsnäolosta ja tietoisesta ajattelusta. Viime kesänä päädyin lukemaan Kimmo Takasen kirjoittaman Tunnelukkosi- kirjan sekä  jatko-osan: Murra Tunnelukkosi, joita haluan kumpaakin erikseen suositella, sillä voin taata niiden antavan lukijalle ymmärrystä omaan ja toisten käytökseen sekä tietynlaista helpotusta elämään, vaikka ei olisi ennen samankaltaista kirjallisuutta lukenutkaan.

Kirjat paneutuvat lapsuudessa ja nuoruudessa opittuihin 18 tunnelukkoon, jotka ovat tapoja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Tunnelukkojen vuoksi päädymme käyttämään lapsuudessa opittuja keinoja selviytyäksemme meille hankalissa tilanteissa, mutta vaikka ne toimivat lapsena, ovat ne kuitenkin aikuisiällä haitallisia ja toimivat aina itseämme vastaan. Jokaisella meistä on tunnelukkoja. Ne saavat meidät mm. vaatimaan itseltämme kohtuuttomasti hyviä suorituksia, ponnistelemaan aina uusien tavotteiden kanssa niin ettemme koskaan saavuta mielenrauhaa, mukautumaan ryhmätilanteissa jottemme jäisi ulkopuolisiksi ja epäilemään ihmisiä vaikka siihen ei olisi syytä. Tunnelukot tuovat elämäämme huolia ja pelkoja, jotka eivät pohjaudu todelliseen vaaraan. Ne vaikeuttavat myös ihmissuhteitamme, joissa saatamme päätyä mm. käyttäytymään epäluuloisesti, mustasukkaisesti tai jopa kohtelemaan toisia huonosti. Tunnelukkojen seurauksena koemme itsemme epäonnistuneiksi, huonoiksi, tyhmiksi, itsekkäiksi ja tunnemme häpeää ja arvottomuutta, vaikka siihen ei ole tarvetta.

Olen varma, että esimerkiksi useissa parisuhteissa tunnelukot riitelevät keskenään, henkilöiden sitä itse tiedostamatta. Itse olen ainakin lapsenomaisesti kiukutellut täysin turhasta sen sijaan, että olisin tiedostanut, saatikka ääneen sanonut, että kyse on siitä, että tarvitsen tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ainoastaan aikuismaisesti reagoimalla olisin saanut kyseisen tarpeen tyydytettyä, kun toinen olisi ymmärtänyt, mistä on pohjimmiltaan kyse. Tämä on täysin luonnollista, mutta valitettavasti kukaan ei voi ymmärtää sinua ennen kuin itse ymmärrät itseäsi.

Tunnelukot eivät rajoitu ainoastaan vuorovaikutustilanteisiin vaan ne toimivat myös ollessamme täysin yksin. Esimerkiksi vaativuuden tunnelukko saa aikaan sen, että itseltä vaaditaan kohtuuttomia sitä sen suuremmin tiedostamatta, jolloin mikään ei riitä. Pahimmillaan tunnelukot vaikuttavat jopa niin, että näemme ympäröivän maailman oman tunnelukkolinssimme läpi, mitä tiedostamatta saattaa elämä tuntua vaativalta, pelottavalta, tms. vaikka se ei sitä todellisuudessa olisikaan.

Pari viikkoa sitten osallistuimme Kimmo Takasen pitämälle Tunnelukkosi- kurssille, jossa käsiteltiin lukkojen avausta skeematerapian avulla. Kahden päivän kurssin aikana opimme ymmärtämään ja ennen kaikkea tiedostamaan omia tunnevajeitamme ja sitä, mitä aidosti tarvitsemme. Saimme arvokkaita työkaluja siihen, miten lukkoja voi työstää, vaikka prosessi ei tietyllä tapaa koskaan lopu. Kurssilla käsiteltiin myös vanhemmuutta, joka auttoi ymmärtämään validoivan, eli lapsen tarpeita huomioivan, vanhemmuuden merkityksen. Vaikka kukaan vanhempi ei missään nimessä ole täydellinen (eikä tarvitsekaan olla!) ja jokaiselle lapselle syntyy väistämättäkin lukkoja, on lohduttavaa, että itse ymmärtää niiden olemassa olon ja seuraukset sekä kykenee auttamaan tulevaisuudessa omia lapsiaan heidän lukkojensa ymmärtämisessä ja työstämisessä. Olen todella iloinen, että osallistuin kurssille ja samalla todella kiitollinen siitä, että tällaista tietoa on tänä päivänä meidän kaikkien saatavilla.

Mielestäni on vastuullista ymmärtää itseään, tiedostaa omat lukkonsa ja niiden syntyperä, sillä muuten on kohtuutonta olettaa, että toiset tietäisivät mitä todella tarvitset ja jäät aina tuntemaan olosi vajaaksi sekä tyydyttömäksi. On helpottavaa kun tietää olevansa matkalla paremmaksi puolisoksi, ystäväksi, tulevaksi vanhemmaksi ja ennen kaikkea myötätuntoisemmaksi koko elämän mittaiseksi kumppaniksi omalle itselleen.

Joko te olette lukeneet kyseiset teokset?

Lähteet: Mikä on tunnelukko?,18 Tunnelukkoa

Continue Reading