Mottoni elämässä?

“When you arise in the morning , think of what a privilege it is to be a alive- to breathe, to think, to enjoy, to love”

Jossain vaiheessa päätin, että herään joka aamu hyvällä tuulella, sillä mikä erityisoikeus onkaan herätä terveenä elämään, jossa on niin paljon hyvää. Usein ihmiset kaipaavat tai etsivät kuumeisesti elämäänsä jotakin: parempaa asuntoa, mieluisampaa työpaikkaa, elämänkumppania- lista on loputon. Huomaamattakin ajatukset alkavat pyörimään juurikin sen puuttuvan osan ympärillä samalla kun kaikki muu muuttuu itsestäänselvyydeksi. Se mikä kuluttaa mieltäsi kontrolloi elämääsi.

Negatiiviset ajatukset eivät koskaan tee elämästä positiivista- sen sijaan positiivinen ajatusmaailma tekee elämästä entistäkin parempaa.

ystävänpäivä2

Löysin vuosia sitten moton, joka sopii täydellisesti unelmoivalle sekä eteenpäinpyrkivälle luonteelleni:
Be happy for what you have while working on what you want.” (Helen Keller)

Seuraavan kerran kun ajatuksesi alkavat alituiseen pyörimään elämäsi puuttuvassa osassa, mieti mitkä kaikki asiat ovat erinomaisesti. Onnellisuus ei vaadi, että on kaikkea, se vaatii ainoastaan sen, että arvostaa sitä mitä jo on.

Positiivista lauantaita ihanat <3

 

Ystävistä ja kavereista

Olen pienestä pitäen ollut ihminen, joka pitää lähipiirin pienenä eikä kaipaa ympärilleen paljon ihmisiä. Muistan kuinka lapsena äitini neuvoi minua antamaan ihmisille mahdollisuus tutustua minuun ja muistutti ettei kaikkien kanssa tarvitse olla parhaita ystäviä vaan voi myös olla ihan vain kavereita. Hain siis jo nuorena jonkinlaista yhteyttä toisiin ja halusin ympäröidä itseni ainoastaan aidoilla ystävillä, joiden kanssa pystyin jakamaan kaiken. En pitänyt ajatuksesta, että käyttäisin aikaani ollakseni hetken jonkun kaveri. Näin jälkikäteen ymmärrän, että tämä johtui luultavasti introverttiydestä, sillä me tunnetusti viihdymme paremmin jonkun kanssa kahden kesken tai hyvin pienessä porukassa ja yleensä tuollaista aikaa vietetään nimenomaan ystävien kesken.

Tunnistan itsessäni edelleen samankaltaisia piirteitä, vaikka nuoruuden ehdottomuus onkin onnekseni hieman pehmentynyt. Siinä missä ennen halusin elämääni todella paljon itseäni muistuttavia ihmisiä, olen nykyään ymmärtänyt, että erilaisuus on todellakin rikkaus. Ilokseni olen saanut oikeita ystäviä myös aikuisiällä eivätkä he jaa kanssani samanlaisia taustoja, identtisiä kiinnostuksen kohteita tai yhteneviä tulevaisuuden suunnitelmia. Sen sijaan heidän kanssaan on hauska ja ennen kaikkea hyvä olla juuri omana itsenään, heihin voi luottaa ja he kunnioittavat valintojani iloiten vilpittömästi puolestani. Sama toimii luonnollisesti myös toisinpäin.

Friendship isn’t about who you’ve known the longest. It’s about who walked into your life, said “I’m here for you” and proved it.

IMG_7377

Olen huomannut, että arvostan toisissa nykyään eniten tietynlaista aitoutta ja kiltteyttä. Minulle on suunnattoman tärkeää, että ihminen on sinut itsensä kanssa ja sitä kautta rehellinen muiden lisäksi myös itselleen siitä kuka on. Haluankin ympärilleni nimenomaan vain tuollaisia hyväsydämisiä ihmisiä, joiden sanoista ja teoista paistaa pyyteetön hyvyys. Uskon näiden piirteiden olevan vahvasti riippuvaisia toisistaan, sillä todistetusti ihmisillä, joilla on hyvä olla itsensä kanssa ovat mahtavia tyyppejä myös toisille.

Vaikka kaipaankin edelleen ympärilleni enimmäkseen tosiystäviä, joille voin antaa itsestäni paljon, olen oivaltanut myös ihan vain kavereiden merkityksen. Tärkeää on kuitenkin, että kaveritkin ovat tietyllä tavalla samanhenkisiä ja jakavat samankaltaiset arvot, jotta heidän seurassaan ei koe ulkopuolisuuden tunnetta. Mielestäni väärässä seurassa, johon ei tunne kuuluvansa, vietetty aika on niin epämiellyttävää, että olen paljon mielummin yksin. En tosin muista kokeneeni tällaista tilannetta pitkään aikaan ja luultavasti tällaisiin ajautuu enemmän nuorena kun ei oikein itsekään tiedä mitä haluaa ja pyrkii vain sopeutumaan.

Ison kaveriporukan seurassa vietetyn ajan jälkeen joudun kuitenkin aina hyväksymään introverttiyden mukana tulleen väsymyksen ja sen, että tarvitsen aikaa palautua.. Kaikkea ei silti todellakaan tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Tästä joudun tosiaan välillä muistuttamaan vielä itseäni.. 😉

There are some people in life that make you laugh a little louder, smile a little bigger, and live just a little bit better.

IMG_7216

Olen äärimmäisen kiitollinen niin uusista ja vanhoista kavereista kuin myös elämän eri vaiheissa muodostamistani vahvoista ystävyyssuhteista, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Ystävät tekevät niin onnelliseksi eikä heitä mielestäni voi koskaan olla liikaa! <3

Ystävänpäivän kunniaksi aion ehdottomasti muistaa omia rakkaita ystäviäni vähintäänkin tekstiviestin muodossa. Olen nykyään kyllä todellinen herkkis ja kerron heille muutenkin hyvin usein kuinka paljon he minulle merkitsevät.. Hyvää ystävänpäivää myös teille ihanille lukijoille <3

Tappaako jatkuva informaatiotulva inspiraation?

Viime viikolla mainitsin kärsineeni inspiraationpuutteesta, jonka seurauksena tuntui ettei mielessä liikkunut oikein mitään arkisia asioita lukuunottamatta. Tiedostan, että tällainen voi olla jollekin täysin luonnollinen tila, mutta omalla kohdallani tuo tuntui vieraalta. Olen aina ollut kova pohtimaan, analysoimaan ja ideoimaan. Kehitän itseäni enemmän kuin mielelläni ja nautin analysoinnista sekä niihin pohjautuvien neuvojen antamisesta. Keksin tasaisin väliajoin jopa liikeideoita, jotka kaikessa luovuudessaan eivät kuitenkaan aina osoittaudu kannattavuuden osalta tarpeeksi toteuttamiskelpoisiksi.. Siitäkin huolimatta, kekseliäisyys ja luovuus ovat prosessin oleellisin osa.

Voitte siis kuvitella, kuinka oudolta tuntuu, kun yhtäkkiä mielessä ei ole pariin viikkoon ollut mitään “uutta”. Kun yhtäkkiä mikään asia ei askarruta ja kaikki ideat tuntuvat vanhoilta- “joku on kuitenkin jo keksinyt sen”. Omalla kohdallani syy tällaiseen olotilaan on selvä (joskaan ei niin mieluisa myöntää), enkä turhaan listannut yhdeksi vuoden keskeisimmistä tavoitteista juurikin läsnäoloa, jota hehkutetaan ihan syystäkin joka paikassa. Uskallan nimittäin väittää, että en ole ainoa, jonka inspiraation liekki tukahtuu loputtoman informaation alle.

IMG_3550111

Kun altistaa itseänsä jatkuvasti jollekin ärsykkeelle- pitää televisiota “taustalla” kotona ollessa, kuuntelee podcasteja autossa, katsoo youtube-videoita juoksumatolla, selaa puhelinta kassajonossa yms. on luonnollista, että ajatus ei kulje vapaasti. Tähän minäkin olin viime viikkona vähitellen ja lähes huomaamatta sortunut. Siinä missä ennen suunnittelin, kirjoitin, mietin, ideoin tai opiskelin, katsoin nyt televisiota tai selasin sosiaalista mediaa, siitäkin huolimatta, että en erityisemmin pidä kummastakaan. Vasta viikonloppuna Dublinissa ollessa huomasin, miten mieli alkoi kirkastua ja ajatus kulki taas normaalisti. Kun puhelimessa ei ollut internet-yhteyttä, eikä hotellihuoneessa katsottu televisiota, alkoi olo olla taas normaali.

Uskon, että aidosti innovatiiviset ihmiset eivät hukkaa aikaansa asioihin, jotka eivät anna heille mitään. Samalla haluan todeta, että mielestäni esimerkiksi elokuvien katsominen ja blogien seuraaminen voivat antaa paljonkin. Ne voivat tuoda elämään uusia näkökulmia, inspiroida, rentouttaa tai ihan vain viihdyttää. Kuitenkin siinä vaiheessa kun huomaa katsovansa lempi televisiosarjaansa tuntikaupalla uudelleen ja uudelleen päivästä toiseen tai tajuaa seuraavansa sellaisten ihmisten elämää, jotka eivät tuo elämään “yhtään mitään” voi miettiä, ottavatko nuo asiat enemmän kuin antavat.

Koska haluan ylläpitää nykyistä olotilaani päätin hieman skarpata ja keksiä konkreettisia ratkaisuja.

Tästä lähtien aion..

  • Nukkua puhelin olohuoneessa (tätä tein itseasiassa aina välillä aikaisemminkin), jotta heti aamulla ensimmäisenä ei tule altistettua itseään kaikelle mahdolliselle
  • Seurata vain sellaisia ihmisiä, jotka tuovat elämääni jotakin positiivista. Tämä on mielestäni verrattavissa siihen, että ei “oikeassa elämässäkään” ympäröi itseään negatiivisilla ihmisillä
  • Olla käyttämättä somessa/netissä turhaa aikaa. Kaikki tietää mitä tapahtuu kun googlaa yhtä asiaa ja päätyy sen jälkeen lukemaan aiheen vierestä “pari” artikkelia ja lopuksi katsomaan mitä kummallisempia youtube-videoita. Tai vaihtoehtoisesti kun selaa instagram- profiilia ja on pian todella kaukana siitä mistä aloitti
  • Nauttia ihan vain hiljaisuudesta. Pidin ennen todella paljon omien ajatusten kanssa olemisesta ja ihan vain kaikesta rauhallisuudesta- haluan keskittyä tähän enemmän ja se tarkoittaa juuri sitä, että koko ajan ei tarvitse olla jotain “taustahälinää”

Näin uuden vuoden kunniaksi voi siis ruokavalion lisäksi tai sijasta siivota elämänsä turhista ärsykkeistä. Jos ympäröi itsensä jatkuvalla informaatiotulvalla, ahdistavilla some-tileillä tai negatiivisilla uutisilla on olo varmasti huono ja stressaantunut sen sijaan, että voisi altistaa itsensä positiivisille asioille ja voida huomattavasti paremmin.
Elämä on tässäkin tapauksessa sellaista kuin itse siitä teemme.

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää?

Tunnetko lukkosi?

Kuten jo hetki sitten mainitsin, henkinen hyvinvointi on minulle tärkeää – ihan yhtä tärkeää kuin fyysinenkin hyvä olo, josta pidän vuodesta toiseen huolta. Panostan fyysiseen hyvinvointiini mm. urheilemalla säännöllisesti, syömällä terveellisesti, juomalla riittävästi vettä, nukkumalla tarpeeksi sekä pyrkimällä jatkuvasti oppimaan lisää kaikista mainitsemistani, sillä olen aiheista aidosti kiinnostunut. Henkiseen hyvinvointiin panostaminen vaatii hieman enemmän keskittymistä eikä se aina tule automaattisesti. Pyrin kuitenkin ottamaan aikaa itselleni, kuuntelemaan sisintäni, harjoittamaan kiitollisuutta, ajattelemaan positiivisesti, käsittelemään tunteeni ja ennen kaikkea jatkuvasti kehittymään.

Hyvinvointi on fyysisen ja henkisen puolen summa eikä hyvään oloon riitä se, että ainoastaan toinen puoli voi hyvin.

Tunnelukko

Olen jo vuosia janonut tietoa erilaisista henkiseen hyvinvointiin liittyvistä aiheista, jonka seurauksena olen lukenut paljon kirjallisuutta mm. mielestä, läsnäolosta ja tietoisesta ajattelusta. Viime kesänä päädyin lukemaan Kimmo Takasen kirjoittaman Tunnelukkosi- kirjan sekä  jatko-osan: Murra Tunnelukkosi, joita haluan kumpaakin erikseen suositella, sillä voin taata niiden antavan lukijalle ymmärrystä omaan ja toisten käytökseen sekä tietynlaista helpotusta elämään, vaikka ei olisi ennen samankaltaista kirjallisuutta lukenutkaan.

Kirjat paneutuvat lapsuudessa ja nuoruudessa opittuihin 18 tunnelukkoon, jotka ovat tapoja reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä. Tunnelukkojen vuoksi päädymme käyttämään lapsuudessa opittuja keinoja selviytyäksemme meille hankalissa tilanteissa, mutta vaikka ne toimivat lapsena, ovat ne kuitenkin aikuisiällä haitallisia ja toimivat aina itseämme vastaan. Jokaisella meistä on tunnelukkoja. Ne saavat meidät mm. vaatimaan itseltämme kohtuuttomasti hyviä suorituksia, ponnistelemaan aina uusien tavotteiden kanssa niin ettemme koskaan saavuta mielenrauhaa, mukautumaan ryhmätilanteissa jottemme jäisi ulkopuolisiksi ja epäilemään ihmisiä vaikka siihen ei olisi syytä. Tunnelukot tuovat elämäämme huolia ja pelkoja, jotka eivät pohjaudu todelliseen vaaraan. Ne vaikeuttavat myös ihmissuhteitamme, joissa saatamme päätyä mm. käyttäytymään epäluuloisesti, mustasukkaisesti tai jopa kohtelemaan toisia huonosti. Tunnelukkojen seurauksena koemme itsemme epäonnistuneiksi, huonoiksi, tyhmiksi, itsekkäiksi ja tunnemme häpeää ja arvottomuutta, vaikka siihen ei ole tarvetta.

LukkoLukko

Olen varma, että esimerkiksi useissa parisuhteissa tunnelukot riitelevät keskenään, henkilöiden sitä itse tiedostamatta. Itse olen ainakin lapsenomaisesti kiukutellut täysin turhasta sen sijaan, että olisin tiedostanut, saatikka ääneen sanonut, että kyse on siitä, että tarvitsen tulla kuulluksi ja nähdyksi. Ainoastaan aikuismaisesti reagoimalla olisin saanut kyseisen tarpeen tyydytettyä, kun toinen olisi ymmärtänyt, mistä on pohjimmiltaan kyse. Tämä on täysin luonnollista, mutta valitettavasti kukaan ei voi ymmärtää sinua ennen kuin itse ymmärrät itseäsi.

Tunnelukot eivät rajoitu ainoastaan vuorovaikutustilanteisiin vaan ne toimivat myös ollessamme täysin yksin. Esimerkiksi vaativuuden tunnelukko saa aikaan sen, että itseltä vaaditaan kohtuuttomia sitä sen suuremmin tiedostamatta, jolloin mikään ei riitä. Pahimmillaan tunnelukot vaikuttavat jopa niin, että näemme ympäröivän maailman oman tunnelukkolinssimme läpi, mitä tiedostamatta saattaa elämä tuntua vaativalta, pelottavalta, tms. vaikka se ei sitä todellisuudessa olisikaan.

Rakkauslukko

Pari viikkoa sitten osallistuimme Kimmo Takasen pitämälle Tunnelukkosi- kurssille, jossa käsiteltiin lukkojen avausta skeematerapian avulla. Kahden päivän kurssin aikana opimme ymmärtämään ja ennen kaikkea tiedostamaan omia tunnevajeitamme ja sitä, mitä aidosti tarvitsemme. Saimme arvokkaita työkaluja siihen, miten lukkoja voi työstää, vaikka prosessi ei tietyllä tapaa koskaan lopu. Kurssilla käsiteltiin myös vanhemmuutta, joka auttoi ymmärtämään validoivan, eli lapsen tarpeita huomioivan, vanhemmuuden merkityksen. Vaikka kukaan vanhempi ei missään nimessä ole täydellinen (eikä tarvitsekaan olla!) ja jokaiselle lapselle syntyy väistämättäkin lukkoja, on lohduttavaa, että itse ymmärtää niiden olemassa olon ja seuraukset sekä kykenee auttamaan tulevaisuudessa omia lapsiaan heidän lukkojensa ymmärtämisessä ja työstämisessä. Olen todella iloinen, että osallistuin kurssille ja samalla todella kiitollinen siitä, että tällaista tietoa on tänä päivänä meidän kaikkien saatavilla.

Oulu

Mielestäni on vastuullista ymmärtää itseään, tiedostaa omat lukkonsa ja niiden syntyperä, sillä muuten on kohtuutonta olettaa, että toiset tietäisivät mitä todella tarvitset ja jäät aina tuntemaan olosi vajaaksi sekä tyydyttömäksi. On helpottavaa kun tietää olevansa matkalla paremmaksi puolisoksi, ystäväksi, tulevaksi vanhemmaksi ja ennen kaikkea myötätuntoisemmaksi koko elämän mittaiseksi kumppaniksi omalle itselleen.

Joko te olette lukeneet kyseiset teokset?

Lähteet: Mikä on tunnelukko?,18 Tunnelukkoa

The new rich

Pyörähdin muutama päivä sitten joululahjaostoksilla (ensimmäistä kertaa vuosiin olen hyvissä ajoin liikenteessä!) enkä voinut olla panematta merkille lukemattomia määriä henkiseen hyvinvointiin liittyviä kirjoja. Muistelen, ettei siitä ole montakaan vuotta kun nuo samaiset hyllyt notkuivat  “näin rikastut”- teoksista, joiden kansissa komeili tunnettuja miljardöörejä. Koen suunnan olevan ainoastaan positiivinen, mutta  havahduin kuitenkin miettimään mitä oikein tapahtui?

matte3

Kun mietin omaa suhtautumistani menestykseen ja varallisuuteen huomaan sen muuttuneen vuosien saatossa paljonkin. Esimerkkinä muistan kuinka lukion theory of knowledge tunnilla (tämä oli IB- lukion spesiaaliaine, jonka aikana enimmäkseen pohdittiin toinen toistaan ihmeellisempiä asioita!) katsoimme videon, jonka avulla havainnollistettiin mitä tapahtuisi, jos ihmiset eivät miettisi rahaa ammatinvalinnassa laisinkaan vaan sen sijaan tekisivät työkseen jotain sellaista mihin he kokevat intohimoa. Mieleeni on painautunut kuinka en oikein voinut samaistua videon keskeiseen sanomaan. En ymmärtänyt miksi työtä ja intohimon kohteena olevaa luovaa tekemistä kuuluisi edes yhdistää- olin mieltänyt nuo kaksi elämän eri osa-aluieiksi, ikäänkuin työn ja huvin. Tuo oli myös aikaa, jolloin en kokenut osaavani tehdä mitään luovaa, koska en osannut maalata tai soittaa taidokkaasti jotakin instrumenttia. Ajatusmaailmani oli tuohon aikaan, luultavasti nuoresta iästä johtuen, kovin kehittymätön. Tänä päivänä ymmärrän niin videon tarkoituksen kuin myös luovuuden käsityksenä paremmin. Ymmärrän kuinka paljon rakastan juurikin luovia asioita joiden kautta voin toteuttaa itseäni (vaikka ne eivät vieläkään ole piirtämistä tai pianon soittoa) ja “varallisuus on elämässä toissijaista”- ajatus tuntuu kutakuinkin itsestään selvältä.

Me kaikki länsimaalaiset tiedämme ettei raha tuo onnea. Näemme uutisissa harmittavan usein miten rikkaat, usein julkisuudesta tutut henkilöt, ajautuvat erilaisiin haitallisiin riippuvuuskierteisiin- jopa itsemurhiin. Usein saatamme myös tuntea muutaman varakkaan henkilön, joiden elämä rahasta huolimatta on onnetonta.

matte2

Itse huomaan jatkuvasti kuinka en ihaile enää juurikaan materiaa tai ulkoista kauneutta. Siinä missä ennen saatoin ihastella päivittäin toisten laukkuja ja kenkiä, ihailen nykyään enimmäkseen onnellisia ihmisiä, sellaisia joilla on niin hyvä olla, että se säteilee muihinkin. Ei ole väliä kuinka paljon varallisuutta tuolla ihmisellä on, ainoastaan hänen sisäinen hyvinvointinsa saa minussa aikaan arvostusta.

Jos minulta kysytään niin henkinen hyvinvointi on uusi rikkaus.

IMG_8788.jpeg

Äkkiseltään voisi kuvitella, että tuollainen rauha ja elämän arvostamisen kautta uloskumpuava hyvä olo on meidän kaikkien saavutettavissa helposti, mutta asian yksinkertaisuus ei selittäisi merkille panemaani valtavaa määrää erilaisia teoksia aiheesta. Mielestäni jokainen voi päättää tietyssä määrin alkavansa arvostamaan elämän pieniä asioita ja tullen sitä kautta onnelliseksi, mutta mikäli sisällä on käsittelemättömiä asioita tai ahdistavia ajatuksia, ei päätös positiivisuudesta luultavasti riitä. Onnellisuus, kauneus ja elämänilo lähtevät kaikki henkisestä hyvinvoinnista.

Meillä kaikilla on omat mieltä askarruttavat “luurankomme”, joista pahimmat vaikuttavat väkisinkin mieleemme ja sitä kautta elämänlaatuumme negatiivisesti. Kuitenkin vain panostamalla henkiseen hyvinvointiimme – tiedostamalla, kohtaamalla ja käsittelemällä nuo ikävätkin asiat kykenemme aidosti voimaan hyvin ja nauttimaan elämästä täysillä. Se jos jokin on rikkautta.

Mitä mieltä te olette henkisestä hyvinvoinnista ja sen kasvaneesta suosiosta? 🙂

Ihanaa alkavaa viikkoa! <3

Millainen on menestynyt ihminen?

Halusin aloittaa kertomalla kuinka olen pienestä pitäen ollut kunnianhimoinen, mutta kyseinen adjektiivi kuulosti korvaani kovin negatiiviselta toisin kuin englanninkielen käännös ambitious. Vaikka sana mielestäni kuulostaa siltä, että kyseisen ominaisuuden omaava ihminen himoitsee mainetta ja kunniaa tarkoitan sillä ainoastaan vahvaa halua tehdä ja saavuttaa jotain, mikä vaatii päättäväisyyttä ja kovaa työtä. Tämä on ollut minulle aina kovin ominaista.

New York

Kunnianhimo näkyi nuorena valinnoissani, jotka kallistuivat aina sen vaikeamman polun puoleen. Peruskoulussa korkein keskiarvo, jonka jälkeen itseäni haastava englannin kielinen kansainvälinen lukio. Kyseinen ominaisuus jatkoi mukanani myös kirjoitusten jälkeen. Välivuosi ei tullut kysymykseenkään vaan jatkoin suoraan pääkaupunkiseudulle korkeakouluun, joka sisälsi haluamani vaihto-oppilasvuoden Espanjassa. Valmistuttua heti ulkomaille töihin, unelmieni yritykseen. Yksistään kunnianhimo ei riittänyt vaan se vaati myös kovaa työtä ja periksiantamattomuutta. Mutta onko täydellinen ansioluettelo, korkea asema tai vaikka varallisuus kuitenkaan yhtäkuin menestys? Millainen on oikeasti menestynyt ihminen?

Selasin lainauksia menestykseen liittyen, jotta ymmärtäisin miten ihmiset sen yleisesti ottaen kokevat. Löysin kaikkea aina menestyksestä puolisona, työuralla ja onnellisuudessa, oivaltaen, että eri ihmisille menestys tarkoittaa täysin eri asioita. Voisiko menestynyt ihminen siis olla sellainen, joka saavuttaa omat henkilökohtaiset tavoitteensa ja ylittää oman itsensä?

fullsizeoutput_23c4

New York Water

Mielestäni menestynyt ihminen on kiitollinen ja onnellinen eikä koe tarpeelliseksi verrata elämäänsä kenenkään muun elämään. Hän on myös avarakatseinen sekä kiltti ja kannustava muita kohtaan. Sillä onko hän matkallaan ollut täysin hukassa tai epäonnistunut yrittäessään ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko ihminen loppujen lopuksi menestyjä.

“Success consists of going from failure to failure without loss of enthusiasm”
-Winston Churchill

Liitän joissain määrin myös kunnianhimon ominaisuutena menestykseen, vaikka sen voikin helposti nähdä negatiivisena ominaisuutena, etenkin jos kyseessä on ihminen, joka vaatii itseltään todella paljon. Kuitenkaan ilman halua saavuttaa tavoitteitaan tekemällä kovasti töitä, jäävät haaveet vain haaveiksi.

New York

New York

Yhteenvetona toteaisin, että menestynyt ihminen on ihminen, joka kokee itsensä menestyneeksi asioissa, jotka merkitsevät hänelle eniten. Tiedostan, että on paljon ihmisiä, joille kulissien ylläpitäminen on tärkeää ja ulospäin näytetään esimerkiksi luksuselämää tai täydellisenä puolisona oloa kun asiat ovat todellisuudessa jotain ihan muuta. Siitä syystä se, että ulospäin vaikuttaa menestyjältä ei mielestäni tarkoita mitään, ellei ihminen itse koe olevansa sitä, ollen samalla kiitollinen ja aidosti onnellinen sekä kannustaen toisia sen sijaan, että vertaisi omia tekemisiään toisten tekemisiin. Menestynyt ihminen ei ole katkera ja sen voi välttää ainoastaan keskittymällä, omistautumalla ja menestymällä asioissa, jotka ovat henkilölle itselleen tärkeitä.

“Failure is so important. We speak about success all the time. It is the ability to resist failure or use failure that often leads to greater success. I’ve met people who don’t want to try for fear of failing.”
– J.K. Rowling

Miten te määrittelisitte menestyneen ihmisen ja mitä menestys tarkoittaa juuri teille? 🙂

Kuvat ovat muuten New Yorkin vakiolenkkireitiltäni, joka oli aivan asuntomme lähellä ja jonka varrella sai ihailla niin Empire State Buildingia, One World Trade Centeriä kuin suosikkiani: Chrysler Buildingiakin. Juoksin lenkin myös viimeisenä aamuna samalla kuunnellen Empire State of Mindia.. 😀

Menestyksekästä alkavaa viikkoa kaikille!

Onnellisempi elämä: Kuinka elää hetkessä myös arjessa?

Puhuimme eräänä päivänä siitä kuinka olemme onnistuneet elämään täysin hetkessä täällä New Yorkissa ollessamme- se on itseasiassa ollut todella helppoa. Lähes kuuden viikon ajan ympärillä on ollut päivittäin uutta upeaa nähtävää ja koettavaa. Meillä on ollut mahdollisuus tehdä vain asioita, joita olemme halunneet ja niiden tekemisten välissä olemme saaneet rauhoittua ihanassa ja autenttisessa New Yorkilaisessa asunnossamme. Elämä on ollut harvinaisen huoletonta ja yleensä olemmekin nauraneet aamusta iltaan.

Rehellisesti vähän jännittää ja hieman jopa huolestuttaa miten sitä osaa taas arvostaa paljon arkisempia asioita, vaikka luonnollisesti nekin ovat ihan yhtä hienoja- ainoastaan eri tavalla. Tietenkään elämä ei voi olla huoletonta loputtomasti, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö siinä aina olisi paljon upeita asioita, kunhan ne vain huomaa ja niistä ottaa kaiken irti.

Teille lukijoille sekä itselleni muistutukseksi, päätin koota omat 10 vinkkiä hetkessä elämiseen. Nämä olen siis itse keksinyt ja todennut itselleni toimiviksi. Pyrin harjoittamaan kaikkia päivittäin- etenkin arjessa. 🙂

  1. Ole kiitollinen joka päivä siitä mitä sinulla jo on.
    Tätä ei vaan voi tarpeeksi korostaa, sillä mielestäni kiitollisuus on pohja hyvälle ololle ja onnellisuudelle. Jos ei osaa arvostaa asioita tässä hetkessä, mikään saavutus ei tule riittämään (tämäkin tietysti kantapään kautta opittua). Olen itse päivittäin kiitollinen terveydestä, läheisten olemassaolosta ja siitä, että olen elämäntilanteessa, jossa kaikki on mahdollista. Mistä sinä olet kiitollinen?
  2. Fiilistele arjen pieniä asioita.
    Raikas syysilma, rauhassa juotu aamukahvi tai vaikka ennätysajassa löytyneet saman parin sukat- jokapäivästä löytyy pieniä asioita, jotka voivat tehdä iloiseksi kun niille antaa mahdollisuuden.
  3. Tee aikaa sinulle tärkeille asioille.
    Voit varmistaa eläväsi omannäköistä elämää tehdessäsi aikaa asioille, jotka merkitsevät sinulle eniten. Meillä kaikilla on vuorokaudessa saman verran aikaa ja jokainen voi loppupeleissä priorisoida kuten itse haluaa. Mikäli esimerkiksi liikunta on sinulle todella tärkeää, järjestä päiväsi niin, että ehdit treeneihisi tai saat mahdollisimman paljon hyötyliikuntaa.
  4. Ylläpidä perhe- ja ystävyyssuhteita.
    Älä koskaan pidä ketään itsestäänselvänä, kaikki ihmissuhteet vaativat aikainvestointeja. Tämä on vaikea muistaa kiireessä ja silloin kun “kaikki on hyvin”, mutta mielestäni ystävien ja perheen tehtävä ei ole ainoastaan ottaa kiinni kun tipahtaa vaan toisista täytyy pitää huolta koko ajan.
  5. Ole ystävällinen.
    Täällä Jenkeissä olen pannut merkille, kuinka mukavaa on, kun joka päivä joku kehuu kadulla ja kaupassa tai kuinka iloiseksi tulen kun ihmiset hymyilevät ja ovat kohteliaita. Haluan itsekin oppia tämän tavan, siitä tulee taatusti myös itselle hyvä mieli.
  6. Pysähdy hetkeksi.
    Pysähdy tasaisin väliajoin miettimään miltä sinusta tuntuu. Näin ainakin itse saan elämästäni otteen, eikä minusta tunnu, että elämä menee enkä saa päivistä kiinni.
  7. Älä käytä aikaasi huolehtimiseen.
    Eilisen murheet ovat eilisen ja huomisen murheet huomisen. Tämä on itselleni ehdottomasti se hankalin kohta ja myönnän huolestuvani todella helposti ja aivan liian usein.
  8. Ole läsnä.
    Vietä “somettomia päiviä” ja anna läheisillesi heidän ansaitsemansa huomio. Elämä on niin paljon parempaa todellisuudessa kuin sosiaalisessa mediassa.
  9. Älä koskaan vertaa itseäsi muihin.
    Katsoin yhtenä päivänä business videoita ja mieleeni jäi erään menestyksekkään amazon myyjän käyttämä lainaus.

    “Never compare your inside to someone else’s outside”

    Hän käytti lainausta yritysmielessä, mutta mielestäni neuvo oli yleispätevä. Emme koskaan tiedä mitä toisten kulissien alla on, vertaaminen on typerintä ajan käyttöä (turhan huolestumisen lisäksi).

  10. Pysy positiivisena- muista, että elämä kantaa eikä se ole niin vakavaa.
    Vaikeat ajat kuuluvat elämään ja ne opettavat tehden sinusta vahvemman. Kun vuosi sitten kävin läpi itselleni vaikeita asioita en olisi koskaan uskonut asioiden järjestyvän näin hyvin. Voin siis nyt luvata, että tunnelin päässä on aina valoa. Aina sitä ei tietysti itse huomaa, muta siihen voi luottaa.

    +Ole ylpeä omasta elämästäsi ja pidä suunta oikeana. Olet juuri siinä missä sinun kuuluukin juuri nyt olla. Arvosta elämäntilannettasi ja vie elämääsi päivittäin haluamaasi suuntaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sellaista! Minkälaisia vinkkejä teillä on?

Olisin halunnut kuvittaa tätä postausta New York aiheisilla kuvilla, mutta järkkärikuvia löytyi oikeastaan vain 911 museosta sekä Sarah Jessica Parkerin tapaamisesta eivätkä kumpikaan oikein tuntuneet sopivilta.. Palataan pian NYC- jutuilla! 🙂

Energistä alkavaa viikkoa!