This week

Heippa kaikille! Vaikka onkin vasta perjantai, päätin pitkästä aikaa jakaa kanssanne muutaman kivan kohokohdan kuluvalta viikolta. Jostain kumman syystä tietokoneeni ei ole viime aikoina suostunut tunnistamaan muistikorttiani, enkä siksi ole saanut lisättyä uusia kuvia. Noh, enköhän löydä tähän pian ratkaisun!

Tällä viikolla olen:

  • Kokenut usean Rachel Green- hetken, muun muassa saadessani töissä oman työhuoneen “with walls and everything”
  • Ymmärtänyt, että kaikki eivät osaa Frendien vuorosanoja ulkoa, eivätkä siksi välttämättä oivalla kaikkia hauskoja juttujani.. (harmi:D)
  • Löytänyt töistä kotiin tullessa kotoa uuden, mitä siisteimmän, varsi-imurin sekä viinipullon uuden kodin johdosta. Itseasiassa myös lamppu oli ilmestynyt eteisen kattoon ja huonekalut koonneet itse itsensä <3
  • Korkannut länsimetron ja käynyt ensimmäistä kertaa Isossa Omenassa
  • Yllättynyt vähän itsekin siitä kuinka hyvin tunnen sittenkin Helsinkiä. Kävin nimittäin useammassa uudessa paikassa ongelmitta ja osasin viime viikonloppuna jopa näyttää missä asustelin opiskeluaikoina.
  • Nauttinut uudesta työstä todella paljon ja kokenut siitä suurta kiitollisuutta
  • Yleisesti fiilistellyt elämää- kaikki on niin hyvin juuri nyt!

Viikonlopuksi minulla ei ole ainuttakaan varmaa suunnitelmaa, sillä ajattelin keskittyä lepäämiseen ja rentoutumiseen. Ehkä käyn keskustassa kiertelemässä tai hankin salijäsenyyden, ellen sitten vain päädy käymään työpaikan salilla, jonne pääsee myös viikonloppuisin.

Jälleen muuten kiitokset kaikille, jotka olette jaksaneet käydä täällä kurkkimassa uusia postauksia, vaikka postausrytmi onkin ollut todella epäsäännöllinen. Mitä ihaninta viikonloppua teille! <3

Asuntokaupoilla

Viime viikolla sain iloisia uutisia, kun myyjä hyväksyi (kolmannen) ostotarjoukseni asunnosta, jota kävimme Helsingissä ollessamme katsomassa. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, on kaupanteon ajankohtana keskiviikko 28. maaliskuuta, jolloin myös hallintaoikeus siirtyy minulle ja pääsen muuttamaan. Siinä onkin sitten muutama päivä aikaa laittaa kotia ja asettua ennen uuden työn alkamista!

Vaikka kyseessä ei ole loppuelämän koti, olen asennoitunut siihen niin, että en tule luopumaan asunnosta vuosiin, vaan ainoastaan tarvittaessa vuokraan sen eteenpäin. Mielestäni asunto on erinomainen sijoitus ja erityisen huoletonta se on kyseisessä kohteessa, jossa ei ole remonttihuolia ja jonka jatkuvasti kehittyvästä ympäristöstä pidän jo nyt kovasti. Mahtavaa olla vihdoin asunnonomistajien puolella, etenkin Helsingin markinnoilla, jossa vuokrien hinnat ovat omasta mielestäni melko suolaisia, joskaan ei kylläkään onneksi Amsterdamin tai New Yorkin tasolla, heh. 🙂 

Tuleva kotini on pieni, tarkalleen ottaen 34 neliötä, mutta tila on käytetty tehokkaasti ja asunnossa on erillinen makuuhuone sekä sen kokoon nähden oikein hyvän kokoinen lasitettu parveke. Haluan ehdottomasti sisustaa kodin mahdollisimman laadukkaasti ja pyrkiä parhaani mukaan tekemään järkeviä, tilaa hyödyntäviä, valintoja.

Tänä vuonna on ehtinyt tietyllä tapaa tapahtua jo vaikka mitä ja vaikka muutokset ovatkin tuntuneet siinä hetkessä aina täysin luonnollisilta ja melko pieniltä, vaikuttavat nämä kovasti tulevaisuuteen ja siihen kuinka erilaiselta elämäni näyttää esimerkiksi tämän vuoden alussa ja lopussa. Silti olen todella innoissani ja kiitollinen kaikista hyvistä jutuista!

“Isn’t it funny how day by day nothing changes, but when you look back everything is different?”
-CS. Lewis

Ps. Kuvat ovat Pinterestistä, josta olen kuumeisesti etsinyt pienen kodin sisustusvinkkejä!

Weekend through phone pictures

Heippa ja kivaa sunnuntaita!

Ajattelin tulla jakamaan kuluneen viikonlopun kuulumiset kuvina, samalla kun odottelen Skype-treffien alkamista- toivottavasti tykkäätte.

weekend1.jpg1. Treeni: paras tapa aloittaa viikonloppu! 2. Lähdettiin extempore- illalliselle, mutta koska meillä ei ollut pöytävarausta päädyimme Amarilloon. Meillä oli todella hauskaa, vaikka ruoan saapumista saikin odottaa yli tunnin (!) 3. Lauantaina siivosin koko kodin samalla cleaning- soittolistaa kuunnellen 4. Tämän hetken välipala suosikki: ananasta, kaurajogurttia, agave-siirappia sekä kanelia ja kaurahiutaleita.

weekend2.jpg
5. Tyttöjen ilta. <3 6. Sunnuntai “aamun” banaaniletut samalla kun katselimme Modern Familyä. Todellisuudessa heräsin puolen päivän aikaan, mutta joskus näinkin! 7. Tietää tulleensa vanhaksi kun lempi radiokanava on Nova. Klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia 😀 8. Autoselfie. Vaikka pakkasta olikin tänään enemmän kuin tarpeeksi, oli ilma niin ihana!

weekend3.jpg
9. Kevät ja aurinko 10. Sunnuntai lounas kiinalaisessa. Meille on muodostunut sanaton sopimus siitä, että sunnuntaisin syödään lounasta aina ulkona. Tämä on mielestäni todella mukavaa ja tekee viikon lempparipäivistä entistäkin rennompia 11. Sunnuntaihin kuuluu myös useimmiten myös hius- sekä kasvonaamiot. Olen käyttänyt viime aikoina säännöllisen epäsäännöllisesti Sqoom- ultraäänilaitetta ja ainakin lauantaina käydessämme tyttöjen kanssa kaupassa, kysyttiin minulta vielä paperit- ei tästä siis ainakaan haittaa ole 😀 12. Herkkukaappi on taas täytetty ja nämä ovat ehdoton osa sitä. Jos et ole vielä testannut kyseisiä raakakaakao tai lakritsi päällysteisiä taateleita, niin suosittelen kipin kapin hakemaan. Näitä myy ainakin moni K-Supermarket.

Periaatteessa olisin voinut toteuttaa tällaisen postauksen jonakin viikonloppuna kun ohjelma olisi ollut “erityisempää”, mutta mielestäni some tarvitsee enemmän aitoutta, jota minäkin haluan osaltani tarjota. Tällainen oli siis minun ihan tuiki tavallinen viikonloppu muokkaamattomine kuvineen.

Ihanaa alkavaa viikkoa <3

Arkistojen aarteita (vuodelta 2011) ja ajatuksia aikuisuudesta

Jonkin sortin ihme tapahtui eilen kun sain käynnistettyä vanhan läppärini, jonka olen aikanaan tiputtanut parkkihallin betonilattialle. Pääsin pitkästä aikaa käsiksi vuoden 2011 kuviin ja kuinka kiva mieli siitä tulikaan! Kuvat toivat mieleen niin paljon hauskoja muistoja ja samalla tajusin kuinka paljon olenkaan ehtinyt tekemään nuoruudessani.

Koen, että olen elänyt todella pitkän, onnellisen ja tapahtumarikkaan nuoruusajan, sillä muutin kotoa jo yhdeksännen luokan jälkeen (vuonna 2007), jonka koen jollakin tavalla lopettaneen lapsuuden. Tuolloin oli aika ottaa vastuu koulun lisäksi myös kodinhoidosta ja kaikista muista arkisista asioista, jotka kaikki vaativat kasvamista. Aikuista minusta ei kuitenkaan tullut missään tapauksessa, mutta nuori kuitenkin. Määrittelisin nuoruuden jatkuneen aina vuoteen 2016, jolloin olikin jo aika kasvaa aikuiseksi mainitsemani kasvunvuoden kautta. Olen kuitenkin hyväksynyt, että olen monilta osin samanlainen kuin lapsena ja hyvä niin- se tekee elämästä paljon hauskempaa. Löytämäni vanhat kuvat saivat minussa aikaan jonkunlaisen nuoruudenkaipuun- luultavasti koska kuvista välittyy niin selvästi huolettomuus. Sen ajan “murheet” tuntuvat tänä päivänä todella pieniltä ja luultavasti samalla tavalla tämän päivän huoletkin tulevat ajan saatossa tuntumaan lähes mitättömiltä. “Elämä on yhtä kasvamista”, kuten viisas äitini usein toteaa.

Viime aikoina olen huomannut, että aikuisuus on tuonut kohdallani elämään myös tietynlaista huolestumista. Mitä jos asiat eivät järjestykään? Mitä jos jotain pahaa tapahtuu? Nuorena tällaista pelkoa ei ollut vaan luotin elämään sataprosenttisesti ja ajattelin, että ei nyt minulle tai läheisilleni mitään satu. En tiedä onko muilla ollut vastaavaa tunnetta siitä, että nuorena on vain jollakin tavalla kuolematon ja turvassa kaikelta? Juuri tuo tunne sai jatkuvasti hyppäämään tuntemattomaan ja olemaan huolestumatta, mikä on juurikin se mitä taidan tuosta ajasta ikävöidä. Tiedostan kuulostavani nyt ihan ikälopulta, vaikka pidänkin itseäni vielä suhteellisen nuorena..

Tässä piristystä iltaan 2011 alkuvuoden Egyptin reissulta, joka oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ilman vanhempia (jos lukuisia kouluretkiä ja kielimatkaa ei lasketa). Kuvissa olen 19-vuotias ja babyfacesta huolimatta opiskelin jo pk-seudulla ammattikorkeakoulussa.

Sukat ballerinoissa! 😀 Vanhat (etenkin teini-iän) asuvalinnat ovat kyllä aina yhtä piristäviä..

270.JPG
Olin tuolloin koukussa kirpeisiin matokarkkeihin ja tässäkin kuvassa suu on niitä täynnä.. 😀

Lisäksi tunnelmia vuoden 2011 kesälomareissulta, jolloin kävin Kyproksella äitini ja pikkusiskoni kanssa. Tässä vaiheessa ensimmäinen korkeakouluvuoteni oli onnistuneesti takana ja olin juuri muuttanut ihanaan yksiööni Vantaalle. Muistaakseni tein tuolloin vielä opiskelun ohella töitä Myyrmäen R-kioskilla ennen Helsinki-Vantaalle siirtymistä.

Kypros 1401.jpg

Muistan vieläkin kuinka siskoni nappasi nämä kuvat turkoosilla pokkarillani! Hieman on teknologia kehittynyt..

Fun fact: minulla oli viime juhannuksena päällä tuo samainen musta mekko. Talking about sustainability! 

Olin siis lomalla, en tarjoilemassa vaikka vaatetus antaakin ymmärtää toisin.. 😀

Tuolloin tykkäsin todella paljon Tommy Hilfigeristä enkä tiennyt, että tuosta muutaman vuoden päästä tekisin heidän pääkonttoreillaan ostajan työtä. Ehkä tätä tarkoitin sillä, että luotto elämään oli todella korkealla tiedostamattakin.

Ruoka maistui ja maistuu edelleen!

Innostuin vanhoista kuvista niin paljon, että tein valtavan tilauksen ifolorille. Ajattelin laittaa kuvat nätisti valokuva-albumeihin (joka vuoden erikseeen), jotta voin sitten toivottavasti näyttää omille lapsilleni, millaista oli “kun minä olin nuori”! Otin myös varmuuskopiot kaikista vanhoista kuvista- ihan vain kaikelta varalta. Tämän on pakko olla sitä aikuisuutta.

Onko teillä vanhoja kuvia tallessa? Entä muistatteko vielä mitä teitte vuonna 2011? 🙂

 

Alkuvuoden kuulumisia

Vuosi on alkanut lupaavasti ja olen edelleen vakuuttunut siitä, että tästä vuodesta tulee kerrassaan mahtava. Jostakin syystä olen kuitenkin potenut jonkinlaista inspiraation puutetta kirjoittamisen suhteen ja päässäni on ollut huomattavasti vähemmän pohtivia ajatuksia verrattuna siihen mihin olen yleensä tottunut (se määrä onkin ollut aika valtava..). Pitkästä aikaa en koe minkään asian painavan tai askarruttavan mieltäni. Luultavasti tämä on ihan hyvä asia, sillä oloni on kovin rauhallinen ja tunnen olevani oma itseni.

Yksi alkuvuoden tähänastisista kohokohdista oli viime viikolla, kun yllätimme upean äitini hänen syntymäpäivänään menemällä hänen työpaikalleen kukkien sekä pienen lahjan kera. Työpäivän päätteeksi kävimme vielä porukalla illallisella ennen kuin meidän oli aika suunnata takaisin kotiin. Päivä oli todella mukava ja kiitollisuus perheestä on ollut erityisen vahvasti mielessäni tuosta päivästä lähtien. En pidä elämässä mitään itsestäänselvänä, eikä mielestäni varsinkaan aidosti hyvät perhesuhteet ole asia, jota ei kannattaisi arvostaa päivittäin.

Tällä viikolla vietän taas yhden päivän Helsingissä ja perjantaina lähdemme pitkän viikonlopun viettoon ulkomaille. En malttaisi yhtään odottaa, sillä tällä kertaa kohde on minun valitsemani ja olen halunnut sinne todella pitkään. Tulee varmasti mahtava reissu, kerron siitä myöhemmin lisää!

Viime aikoina on ollut lohduttavaa huomata, että vaikka vielä vuosi sitten koin olevani todella hukassa, on elämässäni nyt kaikki hyvin. Joten jos joku painii nyt samankaltaisten ongelmien kanssa suosittelen ottamaan härkää sarvista ja pysähtymään hetkeksi miettimään kuka on, millaiseksi haluaa tulla ja mitä elämältään pohjimmiltaan haluaa. Sen lisäksi kun vielä käsittelee vaikeatkin asiat, korvaa kuormittavat asiat sellaisilla joista tulee hyvä mieli ja antaa prosessille aikaa, niin voin taata, että olo tulee olemaan parempi kuin koskaan aikaisemmin. Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin (enkä uskonut, että koskaan sanoisin tätä): vaikeuksien jälkeen osaa arvostaa kaikkea hyvää ihan eri tavalla.

Mitä teidän alkuvuoteenne kuuluu?