Positiivisia asioita

Tänään on ollut pitkästä aikaa, oikeastaan ilman mitään varsinaista syytä, vähän nihkeämpi päivä, joten päätin tietoisesti keskittää mieleni viime aikojen positiivisiin asioihin ja vieläpä kirjoittaa ne tänne ylös. Uskon nimittäin vahvasti teoriaan, jonka mukaan mielessämme asuu positiivinen ja negatiivinen “susi”, joista se jota ruokimme voittaa. Itselläni nimenomaan positiiviseen keskittyminen saa aikaa positiivisen kierteen, joka heijastuu jokaiseen päivään. Samalla olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että kaikki “negatiiviseksi” mielletyt tunteet kuuluvat elämään siinä missä “positiivisetkin”. Kuitenkaan turha menneiden vatvominen tai tulevaisuuden kauhukuvien maalailu ei tee kenellekään hyvää. Paljon on kiinni siitä miten päätämme ajatella!

Viime aikoina on tapahtunut monenlaisia asioita- isompia ja pienempiä muutoksia, mutta myös paljon tavallista mukavaa arkea. Alla pari viime kuukausien päällimmäistä mukavaa asiaa.

  1. Sijoittaminen

Taisin mainita täälläkin, että ostin muutama kuukausi sitten “Sijoittajaksi 7 päivässä”- kirjan. Sijoittaminen oli itseasiassa jo pidempään kiehtonut minua, mutta rehellisyyden nimissä en tiennyt asiasta juuri mitään. Kirja on kirjoitettu aloittelijat huomioiden ja suunniteltu niin, että viikon ajan luetaan yksi mielenkiintoinen sijoittamista käsittelevä luku ja seitsemäntenä päivänä ostetaan ensimmäiset osakkeet tai aloitetaan rahastosäästäminen. Itse toimin kirjan ohjeiden mukaisesti, vaikkakin jo edeltävänä päivänä aina vaivihkaa, suurella mielenkiinnolla ja sormet syyhyten silmäilinkin jo seuraavan päivän kappaletta. Seitsemäntenä päivänä ostin elämäni ensimmäiset osakkeet, jotka olivat muuten pitkän analyysin seurauksena Fortumia. Avasin myös kaksi maantieteellisesti eroavaa aktiivista rahastoa sekä passiivisen indeksirahaston, joihin kaikkiin tein kuukausisopimuksen. Tuon jälkeen olen ostanut lisää osakkeita ja ahminut lähestulkoon kaiken mahdollisen tiedon asiaan liittyen. Oli mahtavaa löytää pitkästä aikaa “harrastus”, josta olen aidosti todella innostunut. Seuraavaksi olenkin kaavaillut liittyväni johonkin “sijoitusporukkaan”, jossa pääsisin vaihtamaan ajatuksia toisten asiasta kiinnostuneiden kanssa!

2. Työkuviot

Olen jo pidemmän aikaa saanut tehdä työtä, josta nautin ja koen jo siinä olevani onnekas ja etuoikeutettu. Jokin aika sitten työni kuitenkin parani entisestään, kun minut valittiin yrityksemme hallituksen “neuvonantajaporukkaan”. Ideana on haastaa korkeinta johtoa ja  työstää erilaisia suuria ajankohtaisia projekteja. En voisi olla iloisempi!

IMG_20190502_191629_626

3. Kesä

Kesä on vasta edessä, mutta jo nyt aurinkoiset päivät ovat saaneet hymyn nousemaan korviin. Olen päässyt myös ensimmäistä kertaa kaupunkipyöräilyn makuun ja itse asiassa tänään aamulla poljin jopa kaupunkipyörällä töihin! Kesältä odotan paljon yhdessäoloa läheisten kanssa ja erityisesti ystävät ansaitsevat nyt paljon aikaani. Odotan myös hyvää ruokaa (lue: grillattua maissia :D), myöhäisiä kesäiltoja ja ylipäätään pienistä hetkistä nauttimista.

IMG_20190420_232746_095

Kuvituksena toimi pari kuvaa instagramista, joista jälkimmäisessä äärimmäisen onnistunut pääsiäisbrunssi <3

Nyt nukkumaan! Huomenna ajattelin suunnata salille poikkeuksellisesti ennen työpäivää, katsotaan miten kaltaiselleni aamutorkulle käy.

 

Just wanted to list some things that have gotten me really excited lately! At the moment I am really into using Helsnki city bikes and I bike everywhere. I have studied investing and although I am no expert I find it super interesting and I aim to constantly get better at it. Also I am so happy summer is here! 

Persoonallisuustyyppini (MBTI) ja mitä mieltä siitä olen

Persoonallisuus on jokaiselle meistä ominainen tuntemisen, toimimisen ja käyttäytymisen tapa, joka kehittyy jo lapsuudessa. Se selittää meissä osiltaan monia asioita, kuten esimerkiksi sen millaisista ihmisistä kiinnostumme ja millaisia ystäviä sekä partnereita valitsemme. Yleisesti persoonallisuutta pidetään suhteellisen pysyvänä kokonaisuutena, mutta se voi kuitenkin muuttua eri elämänvaiheiden ja tapahtumien myötä. Vaikka täällä blogin puolella olen, etenkin viime aikoina, vain höpissyt pinnallisesti kuulumisia, olen aikaisemmin kertonut siitä kuinka olen viime vuosien aikana ollut erityisen kiinnostunut erilaisista itsetuntemisen työkaluista tietoisen ajattelun ohella. Niiden myötä ymmärrys siitä, miksi tunnen ja käyttäydyin minulle ominaisella tavalla, on kasvanut huomattavasti ja koenkin tuntevani itseni paljon paremmin kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten.

Tänään halusin kirjoittaa persoonallisuustesteistä, joita olen myös pitkään pitänyt mielenkiintoisina, sillä niissäkin yhdistyy usein pieni oivallus– se pieni tunne kun ymmärtääkin itseään hieman paremmin.

Tein ensimmäisen persoonallisuustestin vuosia sitten työskennellessäni ulkomaalaisessa firmassa Hollannissa. Kyseisen testin tulos vastasi hyvin silloista työminääni, joka oli melko voimakas, jämerä ja jopa hieman dominoiva. Pari vuotta sitten tein kuitenkin ensimmäistä kertaa Myers-Briggsin tyyppi-indikaattorin (MBTI), joka jakaa väestön 16 persoonallisuustyyppiin. Tein testin hetki sitten uudelleen ja ajattelin käydä läpi tuloksiani ja sitä kuinka hyvin ne kuvastavat itseäni. Tässä vaiheessa haluan kuitenkin mainita, että luonnollisesti tiedostan, etteivät asiat ole niin yksiselitteisiä: olemme kaikki yksilöitä ja tuskin kukaan on täydellisesti joku tietty persoonallisuustyyppi vaan yhtäläisyyksiä löytyy varmasti useasta eri tyypistä. Testin tulokseen vaikuttaa luonnollisesti myös sen hetkinen elämäntilanne ja mielentila. Kuitenkin mikäli testiin vastaa rehellisesti voi tuloksen oikeellisuus yllättää. Itse pidin testistä ja kehotin samantien myös läheiseni tekemään saman testin. Testin voit halutessasi tehdä tästä.

Red1.jpg

Sain testissä tulokseksi “Arkkitehti: INTJ”, jota kuvaillaan seuraavasti:

”Huipulla on yksinäistä, minkä arkkitehti jos kuka tietää, sillä arkkitehti on yksi harvinaisimmista ja strategisesti kyvykkäimmistä persoonallisuustyypeistä. Tätä persoonallisuustyyppiä edustaa vain kaksi prosenttia väestöstä, ja erityisen harva heistä on nainen, vain n. 0,8 prosenttia väestöstä. Arkkitehtien on usein vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka jaksavat heidän hellittämätöntä intellektuaalisuuttaan ja shakinpeluuta muistuttavaa taktikointiaan. Arkkitehdit ovat mielikuvitusrikkaita, mutta päättäväisiä; kunnianhimoisia, mutta helposti lähestyttäviä; hämmästyttävän uteliaita, mutta energiaansa säästeleviä.”

Persoonallisuustyyppini harvinaisuus yllätti, mutta samalla selitti, miksi samanhenkisiä ihmisiä on aina ollut vaikea löytää. Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen päättäväinen ja vaikka haluankin oppia jatkuvasti uutta, säästelen energiaa välttelemällä turhia sosiaalisia tapahtumia sekä kohtaamisia ja tarvitsen todella paljon yksinoloa ja ihan vain hiljaisuutta palautuakseni. INTJ- tyyppien sanotaankin tarvitsevan muihin verrattuna huomattavasti enemmän palautumisaikaa ja minullakin meni kauan huomata, että en yksinkertaisesti jaksa samalla tavalla kuin moni muu ja mikäli laiminlyön omaa aikaani en yksinkertaisesti voi hyvin.

Arkkitehtejä kuvaillaan tiedonjanoisiksi ja heidän sanotaan olevan varmoja tiedostaan, jonka ymmärtämiseen he ovat nähneet vaivaa. He suunnittelevat ja noudattavat usein loistavaa suunnitelmaa omalla alallaan ja pidättäytyvät turhilta häiriötekijöiltä kuten juoruilta. Valkoiset valheet ja small talk ovat jo tarpeeksi vaikeita totuutta ja syvyyttä tavoittelevalle persoonallisuustyypille, mutta arkkitehdin mielestä sosiaaliset konventiot voivat olla jopa täysin järjettömiä.

Uuden oppiminen on aina ollut minulle mieluisaa sekä helppoa ja koen, että olen päässyt kouluissa ja jokaisen uuden työn aloituksessa helpolla. Jos kiinnostun jostain uudesta asiasta, herää minussa automaattisesti halu tietää aiheesta kaikki mahdollinen ja lähestulkoon ”ahmin” kaiken faktan, jonka jäsentelen ymmärrettäväksi  loogiseksi kokonaisuudeksi. Tuon kokonaisuuden pohjalle luon oman mielipiteeni ja näkemykseni. Esimerkiksi työpaikallani tiedetään, että olen nähnyt paljon vaivaa muodostaakseni objektiivisen, isomman kuvan, mielipiteen ja koenkin, että siihen luotetaan helposti. On myös yleinen vitsi, että minulla ei koskaan ole yhtäkään ”juorua”, sillä ne eivät yksinkertaisesti ole koskaan kiinnostaneet minua vaan tuntuneet ainoastaan turhalta ajankäytöltä. Koen kuitenkin, että olen oppinut useita sosiaalisia taitoja etenkin ulkomailla asuessani, ja olen ihan hyvä sekä luonteva small talkissa. En kuitenkaan erityisesti nauti tuollaisista tilanteista, vaan puhuisin paljon mielummin merkityksellisistä ”oikeasta asioista” tai vaihtoehtoisesti olisin hiljaa, mikä olisi minulle myös täysin luonnollista.

”Arkkiktehdit huokuvat itsevarmuutta ja salaperäisyyttä ja heidän osuvat huomionsa, omaperäiset ajatuksensa ja uskomaton logiikkansa antavat heille välineet viedä läpi muutoksia pelkällä tahdonvoimalla ja persoonansa vahvuudella.

Paradoksi useimmille ulkopuolisille on, että arkkitehdit kykenevät sietämään elämässään räikeitä vastakohtia, jotka eivät ole täysin ymmärrettävissä ainakaan puhtaasti järkiperäisesti tarkasteltuna. Esimerkiksi arkkitehdit voivat olla samanaikaisesti toisaalta äärimmäisen epärealistisia idealisteja, toisaalta erittäin kyynisiä, mikä on selvästi mahdoton ristiriita. Arkkitehdit tuntuvat uskovan, että työllä, älykkyydellä ja harkinnalla, mikään ei ole mahdotonta, vaikka ajattelevatkin samanaikaisesti, että ihmiset ovat liian laiskoja, lyhytnäköisiä tai itsekeskeisiä oikeasti saavuttamaan korkealle asetettuja tavoitteita. Tämä kyyninen katsantokanta ei kuitenkaan todennäköisesti kykene pidättelemään arkkitehtia pyrkimästä hänelle merkitykselliseen päämäärään.”

Uskon, että kaikki on mahdollista jos vain näkee vaivaa unelmiensa eteen ja tätä toitotan varmaan liiankin usein. Kuitenkin siinä missä tunnistan itseni ylläolevista, en voinut olla nyökkäilemättä myös persoonallisuustyypin haasteiden kohdalla. Erityisesti seuraavien kehityskohtien kohdalla tunsin pienen piston sydämessäni.

Ylianalysointi Tiedän, nykyään paljon paremmin kuin ennen, että etenkin ihmissuhdeasioita on turha analysoida liiallisuuksiin: ihmiset kun eivät aina toimi järin loogisesti. Tämä ei ole ainoastaan rankkaa kuunneltavaa ulkopuolisille, mutta se aiheuttaa myös stressiä ja ahdistusta minulle itselleni. Ajatuksia ja nimenomaan todella intensiivistä analysointia on kuitenkin haastava halutessaan “hiljentää” ja tämä vaatiikin minulta edelleen harjoitusta.

Sanotaan, että INTJ- tyypeillä on korkeat vaatimukset itselleen ja he asettavat niitä myös läheisilleen. Tämä on kohdallani ikävä kyllä totta ja joudun kiinnittämään tähän erityishuomiota, sillä siinä missä minä olen tottunut korkeisiin vaatimuksiin, ei ole millään tavalla oikein odottaa samaa lähellä olevilta ihmisiltä. Koen, että juuri liiallinen kriittisyys aiheuttaa helposti väärinymmärrystä. En nimittäin missään nimessä odota virheettömiä suorituksia, käytöstä tms. muilta, mutta myönnän, että olemukseni on helppo tulkita niin.

Red 2.jpg

Sellaisia maanantai-illan ajatuksia! Kertokaahan ihmeessä jos innostutte tekemään samaisen testin. Kuulisin enemmän kuin mielelläni teidän tuloksistanne.

Lähde 1, Lähde 2

I’m going Bonnie and Clyde without you

Tänään on ollut todella pitkästä aikaa päivä, jolloin tuntuu, ettei yksinkertaisesti mikään onnistu. Naapureiden vuoksi nukuin äärimmäisen huonosti ja nousin niin väärällä jalalla, ettei tosikaan. Päätin aamulla jättää salitarvikkeet kotiin, sillä ajattelin olevani todella väsynyt töiden jälkeen. Nyt kotiin päästyäni ajattelen, että pieni “nollaustreeni” olisi sittenkin voinutkin olla paikallaan, mutta toisaalta aurinkoisessa säässä kävely auttoi myös kummasti parin maratonipuhelun lisäksi. Sää Etelä-Suomessa on tällä hetkellä kyllä kerrassaan mahtava.

Poikaystäväni on viime aikoina maininnut useampaan kertaan lukemastaan “upper limit problem”-teoriasta, jonka mukaan silloin kun saavutamme omalla mittapuullamme paljon menestystä, onnellisuutta tai varallisuutta, kun siis kaikki on paremmin kuin hyvin, alkaa egomme tuoda meitä tiedostamattamme takaisin mukavuusalueellemme. Tämä tapahtuu joko tuottamalla negatiivisia ajatuksia tai käyttäytymisen kautta. Saatamme siis esimerkiksi tuntea huonovointisuutta tai aloittaa riidan kumppanin kanssa, vain siksi, että palaamme takaisin tuttuun balanssitilaan. Ilmiö selitetään sillä, että meillä jokaisella on yksilöllinen raja sille, kuinka paljon annamme itsemme voida hyvin tai menestyä. Sillä vaikka haluammekin kyseisiä asioita, emme usko, että ne ovat 100% saavutettavissa koko ajan, joten päädymme itse sabotoimaan omaa hyvinvointiamme.

Kyseinen teoria pätee ainakin tämän päiväiseen tilanteeseen, sillä juuri eilen ennen nukkumaanmenoa hehkutin olevani niin onnellinen, että en haluaisi muuttaa elämässäni mitään. Olen saanut töissä projektipäällikön vastuun erässä hankkeessa, jonka tekemisestä nautin todella paljon, minkä lisäksi myös yksityiselämässä kaikki on juuri niin kuin aina toivoin niiden jonain päivänä olevan. Yleisesti kuitenkin edelleen, yhdestä kiukkupäivästä huolimatta, tuntuu, että olen juuri siinä missä minun kuuluukin. Luultavasti minunkin täytyy vain lukea ”The big leap”- kirja, jossa mm. kyseistä teoriaa käsitellään tarkemmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKatsoin muuten viikonloppuna Aviciin dokumentin Netflixistä ja siitä huolimatta ettei artisti ole koskaan kuulunut suosikkeihini, olen nyt pari päivää kuunnellut repeatilla Without you- biisiä. Kyseisestä kappaleesta tulee ristiriitaisesti samalla tanssifiilis sekä koti-ikävä. Toimistolla oli nimittäin eilen ehdottomasti nostettava työpöytä seisoma-asentoon, jotta pystyin työn ohessa jammailemaan kappaleen tahtiin kun taas kotona kuunnellessa eksyn väkisinkin selailemaan lentoja viikonlopuksi Oulun kotiin. Noh, ehkä nyt maltan mieleni ja varaan lennot vähän myöhemmälle, kuitenkin hyvissä ajoin. Haluan ehdottomasti käydä pohjoisessa ennen kesäkuista Italian työmatkaa.

En ole varmasti koskaan postannut näin sekavia kuulumisia. Voikohan tämänkin laittaa naapureiden piikkiin? 😉

Mitä mukavinta loppuviikkoa ja myös tulevaa Helatorstaita kaikille!

Busy bee catch up

Hei pitkästä aikaa! Päätin tulla jälleen jakamaan nopeasti vain kuulumisia, vaikka minulla olisi mielessä myös useita aiheita, joista haluaisin kirjoittaa kunhan vain ehdin. Tällä hetkellä päällimäisenä mielessä on tosiaan kiire, mutta onneksi melko positiivisella tavalla. Nautin nimittäin aidosti kaikista niistä asioista, jotka tällä hetkellä pitävät minua kiireisenä. Ensi viikonloppuna tarkoitukseni on kuitenkin viettää pitkästä aikaa “me-timea”, jota totta puhuakseni introverttimieleni jo vähän kaipaileekin- ken siis tietää, ehkä pääsen myös pitkästä aikaa kirjoittamisen makuun!

Hi sweeties. It has been pretty hectic during the past weeks, but I wanted to come and post a few pictures from Vappu (1st of May) which was in the beginning of the week. To be honest I haven’t always appreciated this holiday. For some reason it just felt like one of those times when you are almost forced to come up with fancy plans and it just ends up feeling stressful and unnecessary. However this year we decided to not make a single plan and just go with the flow and do whatever seemed like a good idea at the moment. That felt good and I feel like I finally get Vappu now. 😀 Also ps. how crazy was I to dislike a holiday that traditionally includes brunch to begin with?!

Vappu balloon1. The cutest balloon which I got from the office 2. A non-edited selfie that shows the reality of a relatively tired face. In fact I decided to give myself a little late night facial last night which resulted into me look much worse. So typical I have to say.. (note to my future self: avoid giving facials when you are tired it never turns into anything good)

Via Tribunali Helsinki
3. & 4. I apologise for the amount of pizza pictures in this blog lately! This time we tried Via Tribunali on Sofiankatu and the place was lovely. According to Tripadvisor this is the number one pizza place in Helsinki but I have to disagree since despite being great, I have had better. 

Brunch at Sandro Helsinki

5. & 6. Vappu brunch at Sandro was a great success and we had a really good time. I am definitely a brunch person.

Helsinki in May
7. City filled with people on Monday 8. A piece of Amsterdam in Ullanlinna part of Helsinki

I am really looking forward to the weekend especially since I will mainly focus on relaxing and spending some “me-time” which is, especially after a lot of socialising, the perfect plan for an introvert like myself.  Have a good one!

Weekend in pictures

Happy Monday everybody! Here are some pictures from the weekend, which really felt like a mini getaway. I really hope this weather continues (forever)- I am completely in love with Spring.

weekend1.jpg

1. I spend majority of my time at home in my robe- so comfy 2. We walked 10k on both Friday and Saturday- the weather was just too beautiful to do anything else

Weekend 3.jpg

3. A great Sushi place on Mannerheimintie 4. Stopped counting the rounds at some point 😉

Weekend4.jpg

5. Stopped by for a coffee at Robert’s Coffee located in Stockmann and it was warm enough to enjoy it outside 6. Getting to know Helsinki– at times (read: all the time) I felt (and probably also looked) like a real tourist 

weekend 6.jpg

7. We also visited the Crazy Days for a few minutes but it was a bit too crowded in my opinion.. I actually still ended up finding  a lovely pair of shoes but they didn’t have my size so I ordered them online (among few other things..) 8This picture sums up this weekend

saturday.jpg9 & 10. We met our friend couple for a drink in the city center (so nice catching up!) and continued to dinner later

Sunday consisted of watching Modern Family Season 9 in bed and getting up only to go to grocery store- perfect if you ask me.

I wish you all a great start for the new week!