Elämän neljä levyä: viekö tasapainonen elämä tavoitteesiin?

Väitän, että nyky-yhteiskunnassa moni meistä kamppailee päivästä toiseen elämän eri osa-alueiden välisen tasapainon löytämisen tai ylläpitämisen kanssa. Pyrimme panostamaan parhaamme mukaan perheeseen, ystäviin, työhön sekä harrastuksiin unohtamatta terveyttä ja itsestä huolta pitämistä. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa ja todellisessa tasapainotilassa, jonka ylläpitäminen ei kuluta liikaa, on mukava olla, mutta oletko koskaan miettinyt voiko useaa asiaa yhtäaikaisesti pallotellessa varsinaisesti kehittyä tai todella menestyä millään osa-alueella?

En kirjoita tätä tekstiä kenenkään yläpuolelta vaan elän itsekin elämää, jossa pyrin ylläpitämään tasapainoa. Tätä puoltaa hyvin tyypillinen arkeni, jossa hoidan työtehtäväni esimerkillisen tehokkaasti, ajallaan ja laadullisesti niin hyvin, että voin ylpeänä seistä työni takana. Terveydestä pidän huolta syömällä säännöllisesti, tehden terveellisiä ateriavalintoja ja kävelemällä työmatkani, joiden ansiosta saan kävelyliikuntaa hieman vajaa 5 kilometriä joka päivä. Kuntosalille suuntaan työpäivien jälkeen 2-3 kertaa viikossa ja kotimatkalla soitan perheelleni. Usein kotiin päästyäni hoidan iltapuuhien ohessa vielä ystävyyssuhteita vaihtamalla kuulumisia Whatsapissa, sopimalla seuraavia tapaamisia tai esimerkiksi viime aikoina olen suunnitellut yhteistä lomareissua.

Sanoisinkin, että elämäni osa-alueet ovat isossa kuvassa hyvässä balanssissa, vaikka myönnänkin, että joskus poden hieman huonoa omatuntoa jonkin osa-alueen hetkittäisestä laiminlyömisestä. Kuitenkin viime aikoina olen yhä useammin tuntenut oloni turhautuneeksi tiedostaessani, että osa-alueilla  voisi mennä paremminkin jos panostaisin vähän enemmän. Arjessani on tasaisin väliajoin hetkiä, jolloin en tiedä mihin minun kannattaisi keskittää aikani ja energiani. Tarkoitan, että esimerkiksi yhden päivän aikana saatan töissä ajautua keskusteluun, jossa suunitellaan urakehitystäni. Tuolloin mietin, että haluan panostaa entistä enemmän töihini, joista nautin todella paljon. Toisena hetkenä kuitenkin muistan, että olen jo pitkään halunnut treenata tavoitteellisemmin mikä vaatisi entistä säännöllisempää ja suunnitellumpaa harjoittelua sekä kenties personal traineria. Hetken kuluttua tästä puolestaan ajattelen, että haluan panostaa vielä enemmän aitoihin ja kestäviin ihmissuhteisiin, jotka luonnollisesti vievät sekä aikaa että henkisiä resursseja. Kun haaveita ja tavotteita on ristiin rastiin menee helposti prioriteeteissa sekaisin ja koen, että tuolloin osa-alueet jämähtävät “ylläpitotilaan”, jossa suoritan kaiken parhaani mukaan, mutta jossa suurta kehitystä ei varsinaisesti tapahdu.

Olen viime aikoina miettinyt, miten voin menestyä haluamallani osa-alueella jos jatkuvasti pyrin antamaan kaikkeni jokaisella? Kannattaako fokusointi ja miten se se tulisi tehdä?

Törmäsin tovi sitten mielenkiintoiseen “four burners” teoriaan, jota David Sedaris sivuutti aikanaan The New Yorkeriin kirjoittamassaan artikkelissa. Teoria kuvaa elämää hellana, joka koostuu neljästä eri levystä. Jokainen levy puolestaan symboloi elämän eri osa-alueita:  työtä, terveyttä, perhettä ja ystäviä. Teorian mukaan, halutessaan menestyä, tulee sammuttaa yksi levy ja mikäli haluaa todella menestyä, täytyy levyistä sammuttaa kaksi. Ajatus on, että ihmisen täytyy valita joko elämä, joka on tasapainossa, mutta ei koskaan maksimoi täyttä potentiaalia tietyllä elämän osa-alueella tai elämä joka on epätasapainossa, mutta mahdollistaa korkean pontetiaalin ja sitä kautta menestyksen halutulla osa-alueella.

Four burners theory.jpg
Alkuperäisen teorian mukaan neljäs levy oli terveys, mutta mielestäni liikunta/ harrastukset kuvaavat osa-aluetta paremmin

Näen teorian mielenkiintoisena, mutta en aukottomana ja lähestyisinkin sitä itse ehdottamasti ajanjaksojen kautta. Uskon, että on järkevää päättää mihin fokusoi tietyn ja ennaltamäärätyn ajanjakson verran ja tarkasti määrittää mitä sinä aikana haluaa saavuttaa. Tietoisesti ja suunnitellusti sulkisi kaksi hellaa hetkellisesti. Kun tavoite on saavutettu tai ajanjakso on päättynyt tulee fokus määritellä uudelleen analysoiden ensin sen hetkinen elämäntilanne. Kaipaako joku muu alue seuraavaksi erityisen paljon huomiota? Mitkä olisivat seuraavat osa-alueet joihin haluaa tai joihin täytyy panostaa? Vai olisiko aika elää balanssissa seuraava määritelty ajanjakso?

En näe jatkuvaa epätasapainoa tavoittelemisen arvoisena asiana, mutta ihmisenä joka aidosti nauttii kehittymistä, saavutuksia ja maksimaaliseen potentiaalitilaan pääsemisestä näen, että elämässä tulee välillä tehdä valintoja. Mielestäni idean tulisi vain nimenomaan olla tietoisuus, väliaikaisuus ja prioriteettien selkeytys. Tuolloin päivät eivät mene hortoillessa tai pää kolmantena jalkana juoksemisessa yrittäessään pitää kaikkia palloja ilmassa. Voi luvan kanssa laskea osan palloista maahan ja olla rehellinen ja avoin siitä mihin milloinkin keskittyy.

Itse otan teorian testiin ja toivon, että tästä ajatuksesta on apua muillekin.

Leave a Reply