I’m going Bonnie and Clyde without you

Tänään on ollut todella pitkästä aikaa päivä, jolloin tuntuu, ettei yksinkertaisesti mikään onnistu. Naapureiden vuoksi nukuin äärimmäisen huonosti ja nousin niin väärällä jalalla, ettei tosikaan. Päätin aamulla jättää salitarvikkeet kotiin, sillä ajattelin olevani todella väsynyt töiden jälkeen. Nyt kotiin päästyäni ajattelen, että pieni “nollaustreeni” olisi sittenkin voinutkin olla paikallaan, mutta toisaalta aurinkoisessa säässä kävely auttoi myös kummasti parin maratonipuhelun lisäksi. Sää Etelä-Suomessa on tällä hetkellä kyllä kerrassaan mahtava.

Poikaystäväni on viime aikoina maininnut useampaan kertaan lukemastaan “upper limit problem”-teoriasta, jonka mukaan silloin kun saavutamme omalla mittapuullamme paljon menestystä, onnellisuutta tai varallisuutta, kun siis kaikki on paremmin kuin hyvin, alkaa egomme tuoda meitä tiedostamattamme takaisin mukavuusalueellemme. Tämä tapahtuu joko tuottamalla negatiivisia ajatuksia tai käyttäytymisen kautta. Saatamme siis esimerkiksi tuntea huonovointisuutta tai aloittaa riidan kumppanin kanssa, vain siksi, että palaamme takaisin tuttuun balanssitilaan. Ilmiö selitetään sillä, että meillä jokaisella on yksilöllinen raja sille, kuinka paljon annamme itsemme voida hyvin tai menestyä. Sillä vaikka haluammekin kyseisiä asioita, emme usko, että ne ovat 100% saavutettavissa koko ajan, joten päädymme itse sabotoimaan omaa hyvinvointiamme.

Kyseinen teoria pätee ainakin tämän päiväiseen tilanteeseen, sillä juuri eilen ennen nukkumaanmenoa hehkutin olevani niin onnellinen, että en haluaisi muuttaa elämässäni mitään. Olen saanut töissä projektipäällikön vastuun erässä hankkeessa, jonka tekemisestä nautin todella paljon, minkä lisäksi myös yksityiselämässä kaikki on juuri niin kuin aina toivoin niiden jonain päivänä olevan. Yleisesti kuitenkin edelleen, yhdestä kiukkupäivästä huolimatta, tuntuu, että olen juuri siinä missä minun kuuluukin. Luultavasti minunkin täytyy vain lukea ”The big leap”- kirja, jossa mm. kyseistä teoriaa käsitellään tarkemmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKatsoin muuten viikonloppuna Aviciin dokumentin Netflixistä ja siitä huolimatta ettei artisti ole koskaan kuulunut suosikkeihini, olen nyt pari päivää kuunnellut repeatilla Without you- biisiä. Kyseisestä kappaleesta tulee ristiriitaisesti samalla tanssifiilis sekä koti-ikävä. Toimistolla oli nimittäin eilen ehdottomasti nostettava työpöytä seisoma-asentoon, jotta pystyin työn ohessa jammailemaan kappaleen tahtiin kun taas kotona kuunnellessa eksyn väkisinkin selailemaan lentoja viikonlopuksi Oulun kotiin. Noh, ehkä nyt maltan mieleni ja varaan lennot vähän myöhemmälle, kuitenkin hyvissä ajoin. Haluan ehdottomasti käydä pohjoisessa ennen kesäkuista Italian työmatkaa.

En ole varmasti koskaan postannut näin sekavia kuulumisia. Voikohan tämänkin laittaa naapureiden piikkiin? 😉

Mitä mukavinta loppuviikkoa ja myös tulevaa Helatorstaita kaikille!

Error: Access Token is not valid or has expired. Feed will not update.
This error message is only visible to WordPress admins

There's an issue with the Instagram Access Token that you are using. Please obtain a new Access Token on the plugin's Settings page.
If you continue to have an issue with your Access Token then please see this FAQ for more information.

%d bloggers like this: