Paras ravintola Tallinnassa: Horisont

Hei ja terkkuja laivalta!

Ajattelin heti tulla jakamaan erinomaisen Tallinnan ravintolavinkin. Kyseessä on Swissôtelin yläkerrassa sijaitseva Restaurant Horisont. Ravintolan ruoka, palvelu sekä 30. kerroksen näköala olivat kaikki ensiluokkaisia. Valehtelematta paras ravintolakokemukseni tähän asti. Lämmin suositus.Horisont Hotel Tallinn.jpg1. Dresscode on smart casual 2.Näköalat ovat niin kaupunkiin kuin merellekin päin

Tallinn Horisont Hotel 2.jpg3. Viinin dekantointi kynttilän valossa. Viinilista oli kattava ja ainakin valitsemamme viini erinomaista. 4. Keittiön tervehdys

Tallinn Horisont Hotel 3.jpg5. Alkuruoat 6. “Cured red salmon”

Tallinn Horisont Hotel 4.jpg7. “Wild garlic and pistachios ravioli” 8. Väliruoka ennen pääruokaa

Tallinn Horisont Hotel 5.jpg9. Illallinen auringon laskiessa 10. “Coconut-lemongrass risotto”

 

I’m going Bonnie and Clyde without you

Tänään on ollut todella pitkästä aikaa päivä, jolloin tuntuu, ettei yksinkertaisesti mikään onnistu. Naapureiden vuoksi nukuin äärimmäisen huonosti ja nousin niin väärällä jalalla, ettei tosikaan. Päätin aamulla jättää salitarvikkeet kotiin, sillä ajattelin olevani todella väsynyt töiden jälkeen. Nyt kotiin päästyäni ajattelen, että pieni “nollaustreeni” olisi sittenkin voinutkin olla paikallaan, mutta toisaalta aurinkoisessa säässä kävely auttoi myös kummasti parin maratonipuhelun lisäksi. Sää Etelä-Suomessa on tällä hetkellä kyllä kerrassaan mahtava.

Poikaystäväni on viime aikoina maininnut useampaan kertaan lukemastaan “upper limit problem”-teoriasta, jonka mukaan silloin kun saavutamme omalla mittapuullamme paljon menestystä, onnellisuutta tai varallisuutta, kun siis kaikki on paremmin kuin hyvin, alkaa egomme tuoda meitä tiedostamattamme takaisin mukavuusalueellemme. Tämä tapahtuu joko tuottamalla negatiivisia ajatuksia tai käyttäytymisen kautta. Saatamme siis esimerkiksi tuntea huonovointisuutta tai aloittaa riidan kumppanin kanssa, vain siksi, että palaamme takaisin tuttuun balanssitilaan. Ilmiö selitetään sillä, että meillä jokaisella on yksilöllinen raja sille, kuinka paljon annamme itsemme voida hyvin tai menestyä. Sillä vaikka haluammekin kyseisiä asioita, emme usko, että ne ovat 100% saavutettavissa koko ajan, joten päädymme itse sabotoimaan omaa hyvinvointiamme.

Kyseinen teoria pätee ainakin tämän päiväiseen tilanteeseen, sillä juuri eilen ennen nukkumaanmenoa hehkutin olevani niin onnellinen, että en haluaisi muuttaa elämässäni mitään. Olen saanut töissä projektipäällikön vastuun erässä hankkeessa, jonka tekemisestä nautin todella paljon, minkä lisäksi myös yksityiselämässä kaikki on juuri niin kuin aina toivoin niiden jonain päivänä olevan. Yleisesti kuitenkin edelleen, yhdestä kiukkupäivästä huolimatta, tuntuu, että olen juuri siinä missä minun kuuluukin. Luultavasti minunkin täytyy vain lukea ”The big leap”- kirja, jossa mm. kyseistä teoriaa käsitellään tarkemmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKatsoin muuten viikonloppuna Aviciin dokumentin Netflixistä ja siitä huolimatta ettei artisti ole koskaan kuulunut suosikkeihini, olen nyt pari päivää kuunnellut repeatilla Without you- biisiä. Kyseisestä kappaleesta tulee ristiriitaisesti samalla tanssifiilis sekä koti-ikävä. Toimistolla oli nimittäin eilen ehdottomasti nostettava työpöytä seisoma-asentoon, jotta pystyin työn ohessa jammailemaan kappaleen tahtiin kun taas kotona kuunnellessa eksyn väkisinkin selailemaan lentoja viikonlopuksi Oulun kotiin. Noh, ehkä nyt maltan mieleni ja varaan lennot vähän myöhemmälle, kuitenkin hyvissä ajoin. Haluan ehdottomasti käydä pohjoisessa ennen kesäkuista Italian työmatkaa.

En ole varmasti koskaan postannut näin sekavia kuulumisia. Voikohan tämänkin laittaa naapureiden piikkiin? 😉

Mitä mukavinta loppuviikkoa ja myös tulevaa Helatorstaita kaikille!

Busy bee catch up

Hei pitkästä aikaa! Päätin tulla jälleen jakamaan nopeasti vain kuulumisia, vaikka minulla olisi mielessä myös useita aiheita, joista haluaisin kirjoittaa kunhan vain ehdin. Tällä hetkellä päällimäisenä mielessä on tosiaan kiire, mutta onneksi melko positiivisella tavalla. Nautin nimittäin aidosti kaikista niistä asioista, jotka tällä hetkellä pitävät minua kiireisenä. Ensi viikonloppuna tarkoitukseni on kuitenkin viettää pitkästä aikaa “me-timea”, jota totta puhuakseni introverttimieleni jo vähän kaipaileekin- ken siis tietää, ehkä pääsen myös pitkästä aikaa kirjoittamisen makuun!

Hi sweeties. It has been pretty hectic during the past weeks, but I wanted to come and post a few pictures from Vappu (1st of May) which was in the beginning of the week. To be honest I haven’t always appreciated this holiday. For some reason it just felt like one of those times when you are almost forced to come up with fancy plans and it just ends up feeling stressful and unnecessary. However this year we decided to not make a single plan and just go with the flow and do whatever seemed like a good idea at the moment. That felt good and I feel like I finally get Vappu now. 😀 Also ps. how crazy was I to dislike a holiday that traditionally includes brunch to begin with?!

Vappu balloon1. The cutest balloon which I got from the office 2. A non-edited selfie that shows the reality of a relatively tired face. In fact I decided to give myself a little late night facial last night which resulted into me look much worse. So typical I have to say.. (note to my future self: avoid giving facials when you are tired it never turns into anything good)

Via Tribunali Helsinki
3. & 4. I apologise for the amount of pizza pictures in this blog lately! This time we tried Via Tribunali on Sofiankatu and the place was lovely. According to Tripadvisor this is the number one pizza place in Helsinki but I have to disagree since despite being great, I have had better. 

Brunch at Sandro Helsinki

5. & 6. Vappu brunch at Sandro was a great success and we had a really good time. I am definitely a brunch person.

Helsinki in May
7. City filled with people on Monday 8. A piece of Amsterdam in Ullanlinna part of Helsinki

I am really looking forward to the weekend especially since I will mainly focus on relaxing and spending some “me-time” which is, especially after a lot of socialising, the perfect plan for an introvert like myself.  Have a good one!