Ystävistä ja kavereista

Olen pienestä pitäen ollut ihminen, joka pitää lähipiirin pienenä eikä kaipaa ympärilleen paljon ihmisiä. Muistan kuinka lapsena äitini neuvoi minua antamaan ihmisille mahdollisuus tutustua minuun ja muistutti ettei kaikkien kanssa tarvitse olla parhaita ystäviä vaan voi myös olla ihan vain kavereita. Hain siis jo nuorena jonkinlaista yhteyttä toisiin ja halusin ympäröidä itseni ainoastaan aidoilla ystävillä, joiden kanssa pystyin jakamaan kaiken. En pitänyt ajatuksesta, että käyttäisin aikaani ollakseni hetken jonkun kaveri. Näin jälkikäteen ymmärrän, että tämä johtui luultavasti introverttiydestä, sillä me tunnetusti viihdymme paremmin jonkun kanssa kahden kesken tai hyvin pienessä porukassa ja yleensä tuollaista aikaa vietetään nimenomaan ystävien kesken.

Tunnistan itsessäni edelleen samankaltaisia piirteitä, vaikka nuoruuden ehdottomuus onkin onnekseni hieman pehmentynyt. Siinä missä ennen halusin elämääni todella paljon itseäni muistuttavia ihmisiä, olen nykyään ymmärtänyt, että erilaisuus on todellakin rikkaus. Ilokseni olen saanut oikeita ystäviä myös aikuisiällä eivätkä he jaa kanssani samanlaisia taustoja, identtisiä kiinnostuksen kohteita tai yhteneviä tulevaisuuden suunnitelmia. Sen sijaan heidän kanssaan on hauska ja ennen kaikkea hyvä olla juuri omana itsenään, heihin voi luottaa ja he kunnioittavat valintojani iloiten vilpittömästi puolestani. Sama toimii luonnollisesti myös toisinpäin.

Friendship isn’t about who you’ve known the longest. It’s about who walked into your life, said “I’m here for you” and proved it.

IMG_7377

Olen huomannut, että arvostan toisissa nykyään eniten tietynlaista aitoutta ja kiltteyttä. Minulle on suunnattoman tärkeää, että ihminen on sinut itsensä kanssa ja sitä kautta rehellinen muiden lisäksi myös itselleen siitä kuka on. Haluankin ympärilleni nimenomaan vain tuollaisia hyväsydämisiä ihmisiä, joiden sanoista ja teoista paistaa pyyteetön hyvyys. Uskon näiden piirteiden olevan vahvasti riippuvaisia toisistaan, sillä todistetusti ihmisillä, joilla on hyvä olla itsensä kanssa ovat mahtavia tyyppejä myös toisille.

Vaikka kaipaankin edelleen ympärilleni enimmäkseen tosiystäviä, joille voin antaa itsestäni paljon, olen oivaltanut myös ihan vain kavereiden merkityksen. Tärkeää on kuitenkin, että kaveritkin ovat tietyllä tavalla samanhenkisiä ja jakavat samankaltaiset arvot, jotta heidän seurassaan ei koe ulkopuolisuuden tunnetta. Mielestäni väärässä seurassa, johon ei tunne kuuluvansa, vietetty aika on niin epämiellyttävää, että olen paljon mielummin yksin. En tosin muista kokeneeni tällaista tilannetta pitkään aikaan ja luultavasti tällaisiin ajautuu enemmän nuorena kun ei oikein itsekään tiedä mitä haluaa ja pyrkii vain sopeutumaan.

Ison kaveriporukan seurassa vietetyn ajan jälkeen joudun kuitenkin aina hyväksymään introverttiyden mukana tulleen väsymyksen ja sen, että tarvitsen aikaa palautua.. Kaikkea ei silti todellakaan tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Tästä joudun tosiaan välillä muistuttamaan vielä itseäni.. 😉

There are some people in life that make you laugh a little louder, smile a little bigger, and live just a little bit better.

IMG_7216

Olen äärimmäisen kiitollinen niin uusista ja vanhoista kavereista kuin myös elämän eri vaiheissa muodostamistani vahvoista ystävyyssuhteista, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Ystävät tekevät niin onnelliseksi eikä heitä mielestäni voi koskaan olla liikaa! <3

Ystävänpäivän kunniaksi aion ehdottomasti muistaa omia rakkaita ystäviäni vähintäänkin tekstiviestin muodossa. Olen nykyään kyllä todellinen herkkis ja kerron heille muutenkin hyvin usein kuinka paljon he minulle merkitsevät.. Hyvää ystävänpäivää myös teille ihanille lukijoille <3

2 thoughts on “Ystävistä ja kavereista

Comments are closed.