Arkistojen aarteita (vuodelta 2011) ja ajatuksia aikuisuudesta

Jonkin sortin ihme tapahtui eilen kun sain käynnistettyä vanhan läppärini, jonka olen aikanaan tiputtanut parkkihallin betonilattialle. Pääsin pitkästä aikaa käsiksi vuoden 2011 kuviin ja kuinka kiva mieli siitä tulikaan! Kuvat toivat mieleen niin paljon hauskoja muistoja ja samalla tajusin kuinka paljon olenkaan ehtinyt tekemään nuoruudessani.

Koen, että olen elänyt todella pitkän, onnellisen ja tapahtumarikkaan nuoruusajan, sillä muutin kotoa jo yhdeksännen luokan jälkeen (vuonna 2007), jonka koen jollakin tavalla lopettaneen lapsuuden. Tuolloin oli aika ottaa vastuu koulun lisäksi myös kodinhoidosta ja kaikista muista arkisista asioista, jotka kaikki vaativat kasvamista. Aikuista minusta ei kuitenkaan tullut missään tapauksessa, mutta nuori kuitenkin. Määrittelisin nuoruuden jatkuneen aina vuoteen 2016, jolloin olikin jo aika kasvaa aikuiseksi mainitsemani kasvunvuoden kautta. Olen kuitenkin hyväksynyt, että olen monilta osin samanlainen kuin lapsena ja hyvä niin- se tekee elämästä paljon hauskempaa. Löytämäni vanhat kuvat saivat minussa aikaan jonkunlaisen nuoruudenkaipuun- luultavasti koska kuvista välittyy niin selvästi huolettomuus. Sen ajan “murheet” tuntuvat tänä päivänä todella pieniltä ja luultavasti samalla tavalla tämän päivän huoletkin tulevat ajan saatossa tuntumaan lähes mitättömiltä. “Elämä on yhtä kasvamista”, kuten viisas äitini usein toteaa.

Viime aikoina olen huomannut, että aikuisuus on tuonut kohdallani elämään myös tietynlaista huolestumista. Mitä jos asiat eivät järjestykään? Mitä jos jotain pahaa tapahtuu? Nuorena tällaista pelkoa ei ollut vaan luotin elämään sataprosenttisesti ja ajattelin, että ei nyt minulle tai läheisilleni mitään satu. En tiedä onko muilla ollut vastaavaa tunnetta siitä, että nuorena on vain jollakin tavalla kuolematon ja turvassa kaikelta? Juuri tuo tunne sai jatkuvasti hyppäämään tuntemattomaan ja olemaan huolestumatta, mikä on juurikin se mitä taidan tuosta ajasta ikävöidä. Tiedostan kuulostavani nyt ihan ikälopulta, vaikka pidänkin itseäni vielä suhteellisen nuorena..

Tässä piristystä iltaan 2011 alkuvuoden Egyptin reissulta, joka oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ilman vanhempia (jos lukuisia kouluretkiä ja kielimatkaa ei lasketa). Kuvissa olen 19-vuotias ja babyfacesta huolimatta opiskelin jo pk-seudulla ammattikorkeakoulussa.

Sukat ballerinoissa! 😀 Vanhat (etenkin teini-iän) asuvalinnat ovat kyllä aina yhtä piristäviä..

270.JPG
Olin tuolloin koukussa kirpeisiin matokarkkeihin ja tässäkin kuvassa suu on niitä täynnä.. 😀

Lisäksi tunnelmia vuoden 2011 kesälomareissulta, jolloin kävin Kyproksella äitini ja pikkusiskoni kanssa. Tässä vaiheessa ensimmäinen korkeakouluvuoteni oli onnistuneesti takana ja olin juuri muuttanut ihanaan yksiööni Vantaalle. Muistaakseni tein tuolloin vielä opiskelun ohella töitä Myyrmäen R-kioskilla ennen Helsinki-Vantaalle siirtymistä.

Kypros 1401.jpg

Muistan vieläkin kuinka siskoni nappasi nämä kuvat turkoosilla pokkarillani! Hieman on teknologia kehittynyt..

Fun fact: minulla oli viime juhannuksena päällä tuo samainen musta mekko. Talking about sustainability! 

Olin siis lomalla, en tarjoilemassa vaikka vaatetus antaakin ymmärtää toisin.. 😀

Tuolloin tykkäsin todella paljon Tommy Hilfigeristä enkä tiennyt, että tuosta muutaman vuoden päästä tekisin heidän pääkonttoreillaan ostajan työtä. Ehkä tätä tarkoitin sillä, että luotto elämään oli todella korkealla tiedostamattakin.

Ruoka maistui ja maistuu edelleen!

Innostuin vanhoista kuvista niin paljon, että tein valtavan tilauksen ifolorille. Ajattelin laittaa kuvat nätisti valokuva-albumeihin (joka vuoden erikseeen), jotta voin sitten toivottavasti näyttää omille lapsilleni, millaista oli “kun minä olin nuori”! Otin myös varmuuskopiot kaikista vanhoista kuvista- ihan vain kaikelta varalta. Tämän on pakko olla sitä aikuisuutta.

Onko teillä vanhoja kuvia tallessa? Entä muistatteko vielä mitä teitte vuonna 2011? 🙂

 

%d bloggers like this: