Mitä opin vuonna 2017?

Olin kirjoittanut luonnoksiin tekstin asioista, joita opin tänä vuonna, kunnes huomasin myös ihanan Jutan kirjoittaneen hyvin samantyylisen tekstin. Tällainen positiivinen oppimisen kautta lähestyminen tuntui automaattisesti itselleni luonnollisimmalta tavalta summata kulunut vuosi sen sijaan, että listaisin pinnallisesti koko vuoden tapahtumat. Tämä johtuu luultavasti siitä, että kulunut vuosi on ehdottomasti ollut kasvunvuosi.

Vuonna 2017 kasvoin ihmisenä enemmän kuin koko aikuiselämäni aikana yhteensä. On sanomattakin selvää ettei tällainen vuosi ole voinut olla pelkästään ruusuilla tanssimista, mutta se oli sen arvoista. Voin rehellisesti sanoa, että olen iloinen, että nuo haasteet osuivat tielleni sillä ne pakottivat minut käsittelemään ne kaikkein ikävimmätkin asiat ja tekivät minusta lopulta entistäkin vahvemman, kypsemmän ja viisaamman version itsestäni. Koen myös, että olen paljon valmiimpi siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä tiedän pärjääväni, osaan pyytää apua ja ennen kaikkea osaan tarjota sitä vieläkin paremmin niille, jotka sitä tarvitsevat. Itseasiassa syy siihen miksi haluan kirjoittaa asioista rehellisesti on, että silloin koen voivani mahdollisesti auttaa samanlaisia asioita käsitteleviä ihmisiä, mikä tuo tähän harrastukseen ja samalla elämääni entistä enemmän merkitysellisyyttä.

Joulumekko

Mitä sitten opin tänä vuonna?

Opin hyväksymään. Täydellisyyden tavoittelijat ja “täydellisen elämän eläjät” tulevat jossain vaiheessa väistämättäkin pisteeseen, jossa huomaa, että elämä ei olekaan ihan sellaista kun pikku tyttönä Disney-elokuvia katsellessaan kuvitteli. Asiat, ihmiset ja elämä ylipäätään on hyväksyttävä sen kaikessa epätäydellisyydessään. Sellaisten asioiden hyväksyminen joihin ei voi itse vaikuttaa keventää oloa huomattavasti ja mahdollistaa eteenpäin pääsemisen. Tämä on mielestäni todella mielenkiintoinen aihe ja vaikka sen oppiminen olikin tuskaista, koen, että minulla on nykyään paljon annettavaa tähän liittyen.

Vaikka elämä ei ole eikä tule koskaan olemaankaan täydellistä, on se kaikessa yllätyksellisyydessään ajoittain jopa parempaa “kuin elokuvissa”.

“Accept what is, let go of what was and have faith in what will be”

Opin päästämään irti. Luultavasti irtipäästäminen on taito, jonka oppii vasta harjoittelemalla- ihan kuten niin monet muutkin taidot. Muistan idealistisesti ajatelleeni, että pystyn kasvamaan jokaisen mukana ja pitämään kaikista kiinni, vaikka se lopulta ottikin paljon enemmän kuin antoi. Sydämessäni tiesin jo kauan, että olisi aika päästää irti, mutta koko ajatus tuntui epäonnistumiselta ja luovuttamiselta. Nyt ymmärrän, että elämässä erilleen kasvaminen on surullisuudesta huolimatta täysin luonnollista. Jokainen meistä kokee tämän jossain vaiheessa.
Kaikkien ei ole tarkoitus kulkea koko matkaa rinnallamme. Joidenkin ihmisten on määrä olla elämissämme vain tietyn hetken- kenties opettaakseen jotakin, jonka ymmärrämme vasta paljon myöhemmin.

“Sometimes people come to your life just to teach you how to let go”

Opin käsittelemään pettymyksiä ja epävarmuutta entistä paremmin. En ole koskaan ollut ihminen, joka lannistuisi vastoinkäymisistä vaan olen lähes poikkeuksetta vain yrittänyt kovemmin. Koen silti, että viime vuoden aikana opin entistä paremmin käsittelemään pettymyksiä ja se tuntui todella hyvältä. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta tavallaan toivoin hieman pettymyksiä elämääni, jotta saisin harjoitusta ja sitä kautta entistä enemmän varmuutta ja luottoa itseeni. Olen ennenkin, etenkin ulkomailla asuessani, elänyt epävarmuudessa ja tilanteissa, joissa en esimerkiksi tiedä missä asun kahden kuukauden kuluttua, mutta vasta tänä vuonna opin aidosti nauttimaan tuosta tunteesta.  Asiolla on tapana järjestyä ja ehkä rutiininomainen elämä ei olekaan minua varten- ainakaan vielä.


Opin olemaan välittämättä.
Se miten ihmiset kohtelevat toisia kertovat heistä itsestään. Kaikkia ei voi yksinkertaisesti miellyttää eikä tarvitsekaan. Kliseistä, mutta totta: elämä on parasta kun on aidosti oma itsensä.

“If you are willing to look at another person’s behavior toward you as a reflection of the state of their relationship with themselves rather than a statement about your value as a person then you will, over a period of time, cease to react at all.”

Opin ottamaan vastuun omasta onnellisuudestani. Tämä oli luultavasti vuoden keskeisin ja ehkä arvokkain opetus. Life is what you make it.

Uskon vahvasti, että kaikki joutuvat jossain vaiheessa elämäänsä kuvailemaani kasvunpaikkaan, jota tämä vuosi minulle edustaa. Tuollainen kivulias vaihe miltei pakottaa kasvamaan ihmisenä, mutta palkitsee opettavuudellaan ja muuttaa lopulta koko loppuelämän suunnan.

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen kuluneesta vuodesta. Se oli elämäni ensimmäinen vuosi, jolloin “sisäisiä muutoksia” oli paljon enemmän kuin ulkoisia ja vaikka vuosi olikin elämäni tähän astisesti raskain, oli se myös palkitsevin ja siihen mahtui myös paljon hyviä asioita ja ihania muistoja. Olen täysin valmis vuoteen 2018 ja olen varma, että se tulee olemaan täysin erilainen kuin edellisvuosi.

Miten teidän vuotenne meni?