Arkistojen aarteita (vuodelta 2011) ja ajatuksia aikuisuudesta

Jonkin sortin ihme tapahtui eilen kun sain käynnistettyä vanhan läppärini, jonka olen aikanaan tiputtanut parkkihallin betonilattialle. Pääsin pitkästä aikaa käsiksi vuoden 2011 kuviin ja kuinka kiva mieli siitä tulikaan! Kuvat toivat mieleen niin paljon hauskoja muistoja ja samalla tajusin kuinka paljon olenkaan ehtinyt tekemään nuoruudessani.

Koen, että olen elänyt todella pitkän, onnellisen ja tapahtumarikkaan nuoruusajan, sillä muutin kotoa jo yhdeksännen luokan jälkeen (vuonna 2007), jonka koen jollakin tavalla lopettaneen lapsuuden. Tuolloin oli aika ottaa vastuu koulun lisäksi myös kodinhoidosta ja kaikista muista arkisista asioista, jotka kaikki vaativat kasvamista. Aikuista minusta ei kuitenkaan tullut missään tapauksessa, mutta nuori kuitenkin. Määrittelisin nuoruuden jatkuneen aina vuoteen 2016, jolloin olikin jo aika kasvaa aikuiseksi mainitsemani kasvunvuoden kautta. Olen kuitenkin hyväksynyt, että olen monilta osin samanlainen kuin lapsena ja hyvä niin- se tekee elämästä paljon hauskempaa. Löytämäni vanhat kuvat saivat minussa aikaan jonkunlaisen nuoruudenkaipuun- luultavasti koska kuvista välittyy niin selvästi huolettomuus. Sen ajan “murheet” tuntuvat tänä päivänä todella pieniltä ja luultavasti samalla tavalla tämän päivän huoletkin tulevat ajan saatossa tuntumaan lähes mitättömiltä. “Elämä on yhtä kasvamista”, kuten viisas äitini usein toteaa.

Viime aikoina olen huomannut, että aikuisuus on tuonut kohdallani elämään myös tietynlaista huolestumista. Mitä jos asiat eivät järjestykään? Mitä jos jotain pahaa tapahtuu? Nuorena tällaista pelkoa ei ollut vaan luotin elämään sataprosenttisesti ja ajattelin, että ei nyt minulle tai läheisilleni mitään satu. En tiedä onko muilla ollut vastaavaa tunnetta siitä, että nuorena on vain jollakin tavalla kuolematon ja turvassa kaikelta? Juuri tuo tunne sai jatkuvasti hyppäämään tuntemattomaan ja olemaan huolestumatta, mikä on juurikin se mitä taidan tuosta ajasta ikävöidä. Tiedostan kuulostavani nyt ihan ikälopulta, vaikka pidänkin itseäni vielä suhteellisen nuorena..

Tässä piristystä iltaan 2011 alkuvuoden Egyptin reissulta, joka oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ilman vanhempia (jos lukuisia kouluretkiä ja kielimatkaa ei lasketa). Kuvissa olen 19-vuotias ja babyfacesta huolimatta opiskelin jo pk-seudulla ammattikorkeakoulussa.

Sukat ballerinoissa! 😀 Vanhat (etenkin teini-iän) asuvalinnat ovat kyllä aina yhtä piristäviä..

270.JPG
Olin tuolloin koukussa kirpeisiin matokarkkeihin ja tässäkin kuvassa suu on niitä täynnä.. 😀

Lisäksi tunnelmia vuoden 2011 kesälomareissulta, jolloin kävin Kyproksella äitini ja pikkusiskoni kanssa. Tässä vaiheessa ensimmäinen korkeakouluvuoteni oli onnistuneesti takana ja olin juuri muuttanut ihanaan yksiööni Vantaalle. Muistaakseni tein tuolloin vielä opiskelun ohella töitä Myyrmäen R-kioskilla ennen Helsinki-Vantaalle siirtymistä.

Kypros 1401.jpg

Muistan vieläkin kuinka siskoni nappasi nämä kuvat turkoosilla pokkarillani! Hieman on teknologia kehittynyt..

Fun fact: minulla oli viime juhannuksena päällä tuo samainen musta mekko. Talking about sustainability! 

Olin siis lomalla, en tarjoilemassa vaikka vaatetus antaakin ymmärtää toisin.. 😀

Tuolloin tykkäsin todella paljon Tommy Hilfigeristä enkä tiennyt, että tuosta muutaman vuoden päästä tekisin heidän pääkonttoreillaan ostajan työtä. Ehkä tätä tarkoitin sillä, että luotto elämään oli todella korkealla tiedostamattakin.

Ruoka maistui ja maistuu edelleen!

Innostuin vanhoista kuvista niin paljon, että tein valtavan tilauksen ifolorille. Ajattelin laittaa kuvat nätisti valokuva-albumeihin (joka vuoden erikseeen), jotta voin sitten toivottavasti näyttää omille lapsilleni, millaista oli “kun minä olin nuori”! Otin myös varmuuskopiot kaikista vanhoista kuvista- ihan vain kaikelta varalta. Tämän on pakko olla sitä aikuisuutta.

Onko teillä vanhoja kuvia tallessa? Entä muistatteko vielä mitä teitte vuonna 2011? 🙂

 

Tonnikalafritterit & kesäkurpitsaranskalaiset (M)

Suosin vegaanipainotteista ruokaa ja voi mennä viikkoja, että olen lähes huomaamatta syönyt täysin vegaanisti. Syyskuun jälkeen emme ole ostaneet kotiin laisinkaan kanaa, lihaa tai maitotuotteita (joista kahta jälkimmäistä en ole käyttänyt vuosiin), mutta satunnaisesti ostoskoriin on päätynyt kalaa ja kananmunia. Ruuan suhteen ehdottomuus ei sovi minulle ja jos kylässä on tarjolla kanaa tai maitoon tehtyä pannukakkua, syön kyllä. Mielestäni hyvä ruoka on kuitenkin sellaista, josta tulee hyvä olo.

Tässä tulisi yksi hyvänolon resepti, jota testasimme. Rehellisyyden nimissä tarkoitus oli tehdä ruokaa pitkästä aikaa lohesta, mutta lempi K-supermarketissani ei ollut lohta. Tonnikala sai siis kelvata- ja näistä tuli itseasiassa todella hyviä! Uskon, että myös nyhtökaura toimisi reseptissä hyvin, mutta me olemme sen suurkuluttajia muutenkin.

Ruuanlaitto

Tonnikalafritterit 

n.500g tonnikalaa vedessä
300g jauhoisia perunoita
1rkl voita tai margariinia
1/2 sitruunan mehu
3rkl tilliä
1/2dl korppujauhoja
1tl suolaa
1/4tl valkopippuria

Lisäksi
2rkl gluteenittomia korppujauhoja
1rkl oliiviöljyä paistamiseen

Keitä perunat kypsiksi ja muusaa. Lisää joukkoon voi/margariini, tonnikala, tilli ja mausteet. Tee “taikinasta” paksuja pihvejä ja pyöritä ne korppujauhoissa. Paista oliiviöljyssä miedolla lämmöllä.

Tonnikalafritterit

Kesäkurpitsaranskalaiset

1 kesäkurpitsa (n. 300g)
4kpl hapankorppuja murskattuna
1 kananmunan valkuainen
1/2tl suolaa

Leikkaa kesäkurpitsa haluamasi kokoisiksi tangoiksi, murskaa hapankorput ja erottele valkuainen erilliselle lautaselle. Kasta kesäkurpitsat ensin valkuaisessa ja sitten hapankorppujauhossa ja laita sitten leivinpaperoidulle pellille. Paista uunissa noin 20 minuuttia ja lisää suolaa.

TonnikalafritteritTonnikalafritteritJatkossa voisin jakaa vegaanireseptejä, sillä niitä tulee tehtyä paljon enemmän!

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava viikonloppu ja muistitte myös äänestää. 🙂

Tappaako jatkuva informaatiotulva inspiraation?

Viime viikolla mainitsin kärsineeni inspiraationpuutteesta, jonka seurauksena tuntui ettei mielessä liikkunut oikein mitään arkisia asioita lukuunottamatta. Tiedostan, että tällainen voi olla jollekin täysin luonnollinen tila, mutta omalla kohdallani tuo tuntui vieraalta. Olen aina ollut kova pohtimaan, analysoimaan ja ideoimaan. Kehitän itseäni enemmän kuin mielelläni ja nautin analysoinnista sekä niihin pohjautuvien neuvojen antamisesta. Keksin tasaisin väliajoin jopa liikeideoita, jotka kaikessa luovuudessaan eivät kuitenkaan aina osoittaudu kannattavuuden osalta tarpeeksi toteuttamiskelpoisiksi.. Siitäkin huolimatta, kekseliäisyys ja luovuus ovat prosessin oleellisin osa.

Voitte siis kuvitella, kuinka oudolta tuntuu, kun yhtäkkiä mielessä ei ole pariin viikkoon ollut mitään “uutta”. Kun yhtäkkiä mikään asia ei askarruta ja kaikki ideat tuntuvat vanhoilta- “joku on kuitenkin jo keksinyt sen”. Omalla kohdallani syy tällaiseen olotilaan on selvä (joskaan ei niin mieluisa myöntää), enkä turhaan listannut yhdeksi vuoden keskeisimmistä tavoitteista juurikin läsnäoloa, jota hehkutetaan ihan syystäkin joka paikassa. Uskallan nimittäin väittää, että en ole ainoa, jonka inspiraation liekki tukahtuu loputtoman informaation alle.

IMG_3550111

Kun altistaa itseänsä jatkuvasti jollekin ärsykkeelle- pitää televisiota “taustalla” kotona ollessa, kuuntelee podcasteja autossa, katsoo youtube-videoita juoksumatolla, selaa puhelinta kassajonossa yms. on luonnollista, että ajatus ei kulje vapaasti. Tähän minäkin olin viime viikkona vähitellen ja lähes huomaamatta sortunut. Siinä missä ennen suunnittelin, kirjoitin, mietin, ideoin tai opiskelin, katsoin nyt televisiota tai selasin sosiaalista mediaa, siitäkin huolimatta, että en erityisemmin pidä kummastakaan. Vasta viikonloppuna Dublinissa ollessa huomasin, miten mieli alkoi kirkastua ja ajatus kulki taas normaalisti. Kun puhelimessa ei ollut internet-yhteyttä, eikä hotellihuoneessa katsottu televisiota, alkoi olo olla taas normaali.

Uskon, että aidosti innovatiiviset ihmiset eivät hukkaa aikaansa asioihin, jotka eivät anna heille mitään. Samalla haluan todeta, että mielestäni esimerkiksi elokuvien katsominen ja blogien seuraaminen voivat antaa paljonkin. Ne voivat tuoda elämään uusia näkökulmia, inspiroida, rentouttaa tai ihan vain viihdyttää. Kuitenkin siinä vaiheessa kun huomaa katsovansa lempi televisiosarjaansa tuntikaupalla uudelleen ja uudelleen päivästä toiseen tai tajuaa seuraavansa sellaisten ihmisten elämää, jotka eivät tuo elämään “yhtään mitään” voi miettiä, ottavatko nuo asiat enemmän kuin antavat.

Koska haluan ylläpitää nykyistä olotilaani päätin hieman skarpata ja keksiä konkreettisia ratkaisuja.

Tästä lähtien aion..

  • Nukkua puhelin olohuoneessa (tätä tein itseasiassa aina välillä aikaisemminkin), jotta heti aamulla ensimmäisenä ei tule altistettua itseään kaikelle mahdolliselle
  • Seurata vain sellaisia ihmisiä, jotka tuovat elämääni jotakin positiivista. Tämä on mielestäni verrattavissa siihen, että ei “oikeassa elämässäkään” ympäröi itseään negatiivisilla ihmisillä
  • Olla käyttämättä somessa/netissä turhaa aikaa. Kaikki tietää mitä tapahtuu kun googlaa yhtä asiaa ja päätyy sen jälkeen lukemaan aiheen vierestä “pari” artikkelia ja lopuksi katsomaan mitä kummallisempia youtube-videoita. Tai vaihtoehtoisesti kun selaa instagram- profiilia ja on pian todella kaukana siitä mistä aloitti
  • Nauttia ihan vain hiljaisuudesta. Pidin ennen todella paljon omien ajatusten kanssa olemisesta ja ihan vain kaikesta rauhallisuudesta- haluan keskittyä tähän enemmän ja se tarkoittaa juuri sitä, että koko ajan ei tarvitse olla jotain “taustahälinää”

Näin uuden vuoden kunniaksi voi siis ruokavalion lisäksi tai sijasta siivota elämänsä turhista ärsykkeistä. Jos ympäröi itsensä jatkuvalla informaatiotulvalla, ahdistavilla some-tileillä tai negatiivisilla uutisilla on olo varmasti huono ja stressaantunut sen sijaan, että voisi altistaa itsensä positiivisille asioille ja voida huomattavasti paremmin.
Elämä on tässäkin tapauksessa sellaista kuin itse siitä teemme.

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää?

Great brunch place in Dublin

Halusin tulla vinkkaamaan erinomaisesta brunssipaikasta Dublinissa. Kyseessä on Grafton Streetin läheisyydessä sijaitseva Balfes. Brunssimenulta löytyy perinteisen Irlantilaisen aamiaisen lisäksi myös terveellisiä BodyByrne vaihtoehtoja, jotka on kehitetty yhdessä irlantilaisen fitnessgurun Paul Byrnen kanssa. Paikka on erittäin viihtyisä ja ruoka-ainekset laadukkaita.

Aamiainen arkisin 8-11:30 ja brunssi viikonloppuisin 10-15:00.

If you are looking for a brunch place in Dublin, Balfes is definitely the way to go. In addition to traditional Irish breakfast they also have a selection of healthy options developed together with Paul Byrne, who has over 25 years of experience in nutrition and training some of Ireland’s most elite athletes and stars. 

Breakfast is available Monday to Friday 8am to 11.30am and brunch Saturday & Sunday from 10am until 3pm.

Me valitsimme pinaatti-valkuisomeletin sekä kookosöljyssä paistetut BodyByrne kaurapannukakut. Juomaksi otimme tuorepuristettua appelsiinimehua ja kahvia. Kaikki olivat erinomaisia.

We chose egg white omelette with spinach and BodyByrne oat pancakes with scrambled eggs and avocado. Additionally we had freshly squeezed orange juice and they signature blend coffee.

Pastries at Balfes

Balfes Dublin

Paikasta saa myös drinkkejä, lounasta sekä illallista, mutta niitä emme tällä kertaa kokeilleet.

They also offer a wide selection of cocktails, lunch and dinner which we did not try this time.

Balfes drinks

Seuraavaksi täytyy aloittaa kyseisten pannukakkujen reseptin metsästys! Until next time.

Balfes
2 Balfe St
Dublin 2, Ireland

Dublin diary

Terkkuja Helsinki-Vantaalta!

Lensimme tänne hetki sitten Dublinista, jossa vietimme pidennetyn viikonlopun ja nyt odotellaan para-aikaa seuraavaa lentoa, joka on kolmisen tuntia myöhässä. Rehellisesti lennon myöhästyminen ei harmita ollenkaan, sillä olo on viikonlopun jäljiltä levännyt ja super iloinen- myöskin matkaseura on mitä mukavinta. Olen halunnut käydä Dublinissa niin kauan kuin muistan (lue: siitä lähtien kun katsoin Ps. I love you- elokuvan :D) ja reissu oli kokonaisuudessaan mahtava. Manitsinkin joskus, että minulle mahdollisuus pidennettyihin viikonloppureissuihin on tärkeää, sillä koen niiden antavan todella paljon. Taas tuli todettua kuinka yllättävän vaivatonta niiden toteuttaminen on ja miten ne ovat todellakin vaivan ja rahan arvoisia. Tässä tulisi kuvia Dublinista 🙂

Dublin1.jpg

Dublin2

Dublin3.jpg

Dublin4.jpg

Dublin 5.jpg

Dublin6.jpg

Saint Patrick's Cathedral book.jpg

Saint Patrick's Cathedral .jpg

pear detail.jpg

dublin wine.jpg

Temple bar.jpg

dublin temple bar.jpg

temple bar dublin.jpg

Dublin

Minulla on muutama hyvä Dublin-vinkki (mm. erinomaiseen brunssiin sekä pubiin liittyen), mutta teen niistä ihan oman postauksen. Onko teillä kokemuksia Irlannista?

Hyvää yötä <3

Kokemuksia Psyconin henkilöanalyysistä

Kävin pari viikkoa sitten Psyconin järjestämässä henkilöarvioinnissa, joka heidän kotisivujensa mukaan “tuottaa tietoa henkilön persoonallisuudesta, motivaatiotekijöistä, johtamistyylistä sekä työskentelytavoista”. Tuloksia hyödynnetään mm. “johtamis- ja yhteistyötaitojen kehittämisessä sekä yksilöllisessä perehdyttämisessä ja kehityssuunnitelmien laadinnassa”. Ymmärtääkseni testi kuuluu usein myös rekrytointiprosessin viimeiseen vaiheeseen, jossa rekrytoiva yritys haluaa myös ulkopuolisen ammattilaisen näkemyksen kandidaatin sopivuudesta kyseessä olevaan tehtävään.

Ennen varsinaiseen testipäivään suuntaamista yritin etsiä ihmisten omakohtaisia kokemuksia internetin ihmeellisestä maailmasta löytämättä kuitenkaan mitään mainitsemisen arvoista. Siitä johtuen päätin jakaa oman kokemukseni, mikäli jollakin teistä on kyseinen arviointi jossain vaiheessa edessä.

Kysykää ihmeessä, jos joku jäi vielä askarruttamaan, vastaan mielelläni. 

Pyscon henkilöarviointi

Arviointi alkoi kohdallani ennakkotehtävillä, jotka tuli täyttää sähköisesti ennen testipäivää.  Kyseiset tehtävät olivat monivalintakysymyksiä erilaisista tilanteista ja niissä tuli valita itseään parhaiten kuvaava vaihtoehto. Kysymyksiä oli parisen sataa kappaletta, joten “taktikointi” johtaa luultavasti vain hyvin ristiriitaisen kuvan antamiseen. Vastasin itse kysymyksiin täysin rehellisesti ja suosittelen tätä vahvasti. Koen, että on myös minun etuni, että tulokset vastaavat todellista minua.

Itse arviointipäivä kesti yhdeksästä kolmeen ja se piti sisällään mm. päättely-, kirjoitus-,  sekä lueutunymmärtämistehtäviä. Lisäksi oleellisena osana päivään kuului myös ryhmätehtävä, jonka kulkua tarkkailtiin sivusta sekä noin tunnin mittainen psykologin haastattelu, jossa haastatteleva psykologi kysyi erilaisia kysymyksiä mm. taustoihin ja tulevaisuuteen liittyen. Pidin päivästä kovasti ja saatuani tulokset, noin viikkoa myöhemmin, koin niiden vastaavan melko hyvin omaa näkemystä itsestäni.

Oma henkilökuvani piti sisällään mm. seuraavanlaisia kohtia:

“Hän on työhönsä innostuneesti ja omistautuvasti sekä myös tarkasti ja tunnollisesti paneutuva, valmis uurastamaan ja huolehtimaan luotettavasti töistään.”

“Paineen alla hän toimii asioihin keskittyen ja on päämäärätietoinen. Vaatimusten kasvaessa hän on yleensä huolellinen, joskin haluaa myös vahvasti onnistua vaikuttaen kykenevältä työskentelemään itsenäisesti laittaen omaa osaamistaan ja ideoitaan likoon.”

“Ongelmanratkaisussa hän tarvinnee, vaikka haluaakin toimia luovasti, taustatuekseen faktoja ja lukuja ja vaikuttaa sinänsä olevan johdonmukainen ja keskittymiskykyinen sekä pystyvän varsin itsenäiseen päätöksentekoon.”

“Hänellä on itseluottamusta ottaakseen yhteistyötilanteissa aloitteista roolia sekä kantaa asioihin. Häneltä löytyy myös halua tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja sitä kautta vastuunottoa. Hän voikin tulla vahvaksi osaajaksi, ja hänellä on halua oppia ja syventää osaamistaan omassa työssään.”

Vahvuuteni olivat psykologin mielestä:

  • omatoiminen ja itseään toteuttava sekä samalla suunnitelmallinen, ahkera ja laadukkaaseen tekemiseen ja onnistumiseen tähtäävä työskentely
  • vaikuttamis- ja yhteistyötyyliltään asiakaspalvelukykyinen, ulostuloltaan asiallisen sujuva sekä vaikuttamishaluinen, osallistuva ja vastuuta ottava
  • Luottaa kokemukseensa, on enemmän kiinnostunut kehittämispainotteisesta roolista

ja kehittämisalueet:

  • onnistumisen tarve korkealla; suorituspaine voi tuoda varmistamisen tarvetta; oman vastuualueen ja myös oman suorituksen kontrollointi voi korostua
  • onnistumisen ja positiivisen minäkuvan säilyttämisen tarve voi tuoda haasteensa myös kritiikin käsittelyssä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voiko testiin valmistautua?

Testiin ei voi varsinaisesti valmistautua muutakuin nukkumalla hyvät yöunet, syömällä ravitsevan aamupalan ja saapumalla paikalle avoimin mielin. Mielestäni tämä kannattaa nähdä tilaisuutena oppia lisää itsestään.

Tsemppiä kaikille henkilöarviointiin suuntaaville! 🙂

 

Alkuvuoden kuulumisia

Vuosi on alkanut lupaavasti ja olen edelleen vakuuttunut siitä, että tästä vuodesta tulee kerrassaan mahtava. Jostakin syystä olen kuitenkin potenut jonkinlaista inspiraation puutetta kirjoittamisen suhteen ja päässäni on ollut huomattavasti vähemmän pohtivia ajatuksia verrattuna siihen mihin olen yleensä tottunut (se määrä onkin ollut aika valtava..). Pitkästä aikaa en koe minkään asian painavan tai askarruttavan mieltäni. Luultavasti tämä on ihan hyvä asia, sillä oloni on kovin rauhallinen ja tunnen olevani oma itseni.

Yksi alkuvuoden tähänastisista kohokohdista oli viime viikolla, kun yllätimme upean äitini hänen syntymäpäivänään menemällä hänen työpaikalleen kukkien sekä pienen lahjan kera. Työpäivän päätteeksi kävimme vielä porukalla illallisella ennen kuin meidän oli aika suunnata takaisin kotiin. Päivä oli todella mukava ja kiitollisuus perheestä on ollut erityisen vahvasti mielessäni tuosta päivästä lähtien. En pidä elämässä mitään itsestäänselvänä, eikä mielestäni varsinkaan aidosti hyvät perhesuhteet ole asia, jota ei kannattaisi arvostaa päivittäin.

Tällä viikolla vietän taas yhden päivän Helsingissä ja perjantaina lähdemme pitkän viikonlopun viettoon ulkomaille. En malttaisi yhtään odottaa, sillä tällä kertaa kohde on minun valitsemani ja olen halunnut sinne todella pitkään. Tulee varmasti mahtava reissu, kerron siitä myöhemmin lisää!

Viime aikoina on ollut lohduttavaa huomata, että vaikka vielä vuosi sitten koin olevani todella hukassa, on elämässäni nyt kaikki hyvin. Joten jos joku painii nyt samankaltaisten ongelmien kanssa suosittelen ottamaan härkää sarvista ja pysähtymään hetkeksi miettimään kuka on, millaiseksi haluaa tulla ja mitä elämältään pohjimmiltaan haluaa. Sen lisäksi kun vielä käsittelee vaikeatkin asiat, korvaa kuormittavat asiat sellaisilla joista tulee hyvä mieli ja antaa prosessille aikaa, niin voin taata, että olo tulee olemaan parempi kuin koskaan aikaisemmin. Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin (enkä uskonut, että koskaan sanoisin tätä): vaikeuksien jälkeen osaa arvostaa kaikkea hyvää ihan eri tavalla.

Mitä teidän alkuvuoteenne kuuluu?