Arkistojen aarteita (vuodelta 2011) ja ajatuksia aikuisuudesta

Jonkin sortin ihme tapahtui eilen kun sain käynnistettyä vanhan läppärini, jonka olen aikanaan tiputtanut parkkihallin betonilattialle. Pääsin pitkästä aikaa käsiksi vuoden 2011 kuviin ja kuinka kiva mieli siitä tulikaan! Kuvat toivat mieleen niin paljon hauskoja muistoja ja samalla tajusin kuinka paljon olenkaan ehtinyt tekemään nuoruudessani.

Koen, että olen elänyt todella pitkän, onnellisen ja tapahtumarikkaan nuoruusajan, sillä muutin kotoa jo yhdeksännen luokan jälkeen (vuonna 2007), jonka koen jollakin tavalla lopettaneen lapsuuden. Tuolloin oli aika ottaa vastuu koulun lisäksi myös kodinhoidosta ja kaikista muista arkisista asioista, jotka kaikki vaativat kasvamista. Aikuista minusta ei kuitenkaan tullut missään tapauksessa, mutta nuori kuitenkin. Määrittelisin nuoruuden jatkuneen aina vuoteen 2016, jolloin olikin jo aika kasvaa aikuiseksi mainitsemani kasvunvuoden kautta. Olen kuitenkin hyväksynyt, että olen monilta osin samanlainen kuin lapsena ja hyvä niin- se tekee elämästä paljon hauskempaa. Löytämäni vanhat kuvat saivat minussa aikaan jonkunlaisen nuoruudenkaipuun- luultavasti koska kuvista välittyy niin selvästi huolettomuus. Sen ajan “murheet” tuntuvat tänä päivänä todella pieniltä ja luultavasti samalla tavalla tämän päivän huoletkin tulevat ajan saatossa tuntumaan lähes mitättömiltä. “Elämä on yhtä kasvamista”, kuten viisas äitini usein toteaa.

Viime aikoina olen huomannut, että aikuisuus on tuonut kohdallani elämään myös tietynlaista huolestumista. Mitä jos asiat eivät järjestykään? Mitä jos jotain pahaa tapahtuu? Nuorena tällaista pelkoa ei ollut vaan luotin elämään sataprosenttisesti ja ajattelin, että ei nyt minulle tai läheisilleni mitään satu. En tiedä onko muilla ollut vastaavaa tunnetta siitä, että nuorena on vain jollakin tavalla kuolematon ja turvassa kaikelta? Juuri tuo tunne sai jatkuvasti hyppäämään tuntemattomaan ja olemaan huolestumatta, mikä on juurikin se mitä taidan tuosta ajasta ikävöidä. Tiedostan kuulostavani nyt ihan ikälopulta, vaikka pidänkin itseäni vielä suhteellisen nuorena..

Tässä piristystä iltaan 2011 alkuvuoden Egyptin reissulta, joka oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ilman vanhempia (jos lukuisia kouluretkiä ja kielimatkaa ei lasketa). Kuvissa olen 19-vuotias ja babyfacesta huolimatta opiskelin jo pk-seudulla ammattikorkeakoulussa.

Sukat ballerinoissa! 😀 Vanhat (etenkin teini-iän) asuvalinnat ovat kyllä aina yhtä piristäviä..

270.JPG
Olin tuolloin koukussa kirpeisiin matokarkkeihin ja tässäkin kuvassa suu on niitä täynnä.. 😀

Lisäksi tunnelmia vuoden 2011 kesälomareissulta, jolloin kävin Kyproksella äitini ja pikkusiskoni kanssa. Tässä vaiheessa ensimmäinen korkeakouluvuoteni oli onnistuneesti takana ja olin juuri muuttanut ihanaan yksiööni Vantaalle. Muistaakseni tein tuolloin vielä opiskelun ohella töitä Myyrmäen R-kioskilla ennen Helsinki-Vantaalle siirtymistä.

Kypros 1401.jpg

Muistan vieläkin kuinka siskoni nappasi nämä kuvat turkoosilla pokkarillani! Hieman on teknologia kehittynyt..

Fun fact: minulla oli viime juhannuksena päällä tuo samainen musta mekko. Talking about sustainability! 

Olin siis lomalla, en tarjoilemassa vaikka vaatetus antaakin ymmärtää toisin.. 😀

Tuolloin tykkäsin todella paljon Tommy Hilfigeristä enkä tiennyt, että tuosta muutaman vuoden päästä tekisin heidän pääkonttoreillaan ostajan työtä. Ehkä tätä tarkoitin sillä, että luotto elämään oli todella korkealla tiedostamattakin.

Ruoka maistui ja maistuu edelleen!

Innostuin vanhoista kuvista niin paljon, että tein valtavan tilauksen ifolorille. Ajattelin laittaa kuvat nätisti valokuva-albumeihin (joka vuoden erikseeen), jotta voin sitten toivottavasti näyttää omille lapsilleni, millaista oli “kun minä olin nuori”! Otin myös varmuuskopiot kaikista vanhoista kuvista- ihan vain kaikelta varalta. Tämän on pakko olla sitä aikuisuutta.

Onko teillä vanhoja kuvia tallessa? Entä muistatteko vielä mitä teitte vuonna 2011? 🙂

 

Tonnikalafritterit & kesäkurpitsaranskalaiset (M)

Suosin vegaanipainotteista ruokaa ja voi mennä viikkoja, että olen lähes huomaamatta syönyt täysin vegaanisti. Syyskuun jälkeen emme ole ostaneet kotiin laisinkaan kanaa, lihaa tai maitotuotteita (joista kahta jälkimmäistä en ole käyttänyt vuosiin), mutta satunnaisesti ostoskoriin on päätynyt kalaa ja kananmunia. Ruuan suhteen ehdottomuus ei sovi minulle ja jos kylässä on tarjolla kanaa tai maitoon tehtyä pannukakkua, syön kyllä. Mielestäni hyvä ruoka on kuitenkin sellaista, josta tulee hyvä olo.

Tässä tulisi yksi hyvänolon resepti, jota testasimme. Rehellisyyden nimissä tarkoitus oli tehdä ruokaa pitkästä aikaa lohesta, mutta lempi K-supermarketissani ei ollut lohta. Tonnikala sai siis kelvata- ja näistä tuli itseasiassa todella hyviä! Uskon, että myös nyhtökaura toimisi reseptissä hyvin, mutta me olemme sen suurkuluttajia muutenkin.

Ruuanlaitto

Tonnikalafritterit 

n.500g tonnikalaa vedessä
300g jauhoisia perunoita
1rkl voita tai margariinia
1/2 sitruunan mehu
3rkl tilliä
1/2dl korppujauhoja
1tl suolaa
1/4tl valkopippuria

Lisäksi
2rkl gluteenittomia korppujauhoja
1rkl oliiviöljyä paistamiseen

Keitä perunat kypsiksi ja muusaa. Lisää joukkoon voi/margariini, tonnikala, tilli ja mausteet. Tee “taikinasta” paksuja pihvejä ja pyöritä ne korppujauhoissa. Paista oliiviöljyssä miedolla lämmöllä.

Tonnikalafritterit

Kesäkurpitsaranskalaiset

1 kesäkurpitsa (n. 300g)
4kpl hapankorppuja murskattuna
1 kananmunan valkuainen
1/2tl suolaa

Leikkaa kesäkurpitsa haluamasi kokoisiksi tangoiksi, murskaa hapankorput ja erottele valkuainen erilliselle lautaselle. Kasta kesäkurpitsat ensin valkuaisessa ja sitten hapankorppujauhossa ja laita sitten leivinpaperoidulle pellille. Paista uunissa noin 20 minuuttia ja lisää suolaa.

TonnikalafritteritTonnikalafritteritJatkossa voisin jakaa vegaanireseptejä, sillä niitä tulee tehtyä paljon enemmän!

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava viikonloppu ja muistitte myös äänestää. 🙂

Tappaako jatkuva informaatiotulva inspiraation?

Viime viikolla mainitsin kärsineeni inspiraationpuutteesta, jonka seurauksena tuntui ettei mielessä liikkunut oikein mitään arkisia asioita lukuunottamatta. Tiedostan, että tällainen voi olla jollekin täysin luonnollinen tila, mutta omalla kohdallani tuo tuntui vieraalta. Olen aina ollut kova pohtimaan, analysoimaan ja ideoimaan. Kehitän itseäni enemmän kuin mielelläni ja nautin analysoinnista sekä niihin pohjautuvien neuvojen antamisesta. Keksin tasaisin väliajoin jopa liikeideoita, jotka kaikessa luovuudessaan eivät kuitenkaan aina osoittaudu kannattavuuden osalta tarpeeksi toteuttamiskelpoisiksi.. Siitäkin huolimatta, kekseliäisyys ja luovuus ovat prosessin oleellisin osa.

Voitte siis kuvitella, kuinka oudolta tuntuu, kun yhtäkkiä mielessä ei ole pariin viikkoon ollut mitään “uutta”. Kun yhtäkkiä mikään asia ei askarruta ja kaikki ideat tuntuvat vanhoilta- “joku on kuitenkin jo keksinyt sen”. Omalla kohdallani syy tällaiseen olotilaan on selvä (joskaan ei niin mieluisa myöntää), enkä turhaan listannut yhdeksi vuoden keskeisimmistä tavoitteista juurikin läsnäoloa, jota hehkutetaan ihan syystäkin joka paikassa. Uskallan nimittäin väittää, että en ole ainoa, jonka inspiraation liekki tukahtuu loputtoman informaation alle.

IMG_3550111

Kun altistaa itseänsä jatkuvasti jollekin ärsykkeelle- pitää televisiota “taustalla” kotona ollessa, kuuntelee podcasteja autossa, katsoo youtube-videoita juoksumatolla, selaa puhelinta kassajonossa yms. on luonnollista, että ajatus ei kulje vapaasti. Tähän minäkin olin viime viikkona vähitellen ja lähes huomaamatta sortunut. Siinä missä ennen suunnittelin, kirjoitin, mietin, ideoin tai opiskelin, katsoin nyt televisiota tai selasin sosiaalista mediaa, siitäkin huolimatta, että en erityisemmin pidä kummastakaan. Vasta viikonloppuna Dublinissa ollessa huomasin, miten mieli alkoi kirkastua ja ajatus kulki taas normaalisti. Kun puhelimessa ei ollut internet-yhteyttä, eikä hotellihuoneessa katsottu televisiota, alkoi olo olla taas normaali.

Uskon, että aidosti innovatiiviset ihmiset eivät hukkaa aikaansa asioihin, jotka eivät anna heille mitään. Samalla haluan todeta, että mielestäni esimerkiksi elokuvien katsominen ja blogien seuraaminen voivat antaa paljonkin. Ne voivat tuoda elämään uusia näkökulmia, inspiroida, rentouttaa tai ihan vain viihdyttää. Kuitenkin siinä vaiheessa kun huomaa katsovansa lempi televisiosarjaansa tuntikaupalla uudelleen ja uudelleen päivästä toiseen tai tajuaa seuraavansa sellaisten ihmisten elämää, jotka eivät tuo elämään “yhtään mitään” voi miettiä, ottavatko nuo asiat enemmän kuin antavat.

Koska haluan ylläpitää nykyistä olotilaani päätin hieman skarpata ja keksiä konkreettisia ratkaisuja.

Tästä lähtien aion..

  • Nukkua puhelin olohuoneessa (tätä tein itseasiassa aina välillä aikaisemminkin), jotta heti aamulla ensimmäisenä ei tule altistettua itseään kaikelle mahdolliselle
  • Seurata vain sellaisia ihmisiä, jotka tuovat elämääni jotakin positiivista. Tämä on mielestäni verrattavissa siihen, että ei “oikeassa elämässäkään” ympäröi itseään negatiivisilla ihmisillä
  • Olla käyttämättä somessa/netissä turhaa aikaa. Kaikki tietää mitä tapahtuu kun googlaa yhtä asiaa ja päätyy sen jälkeen lukemaan aiheen vierestä “pari” artikkelia ja lopuksi katsomaan mitä kummallisempia youtube-videoita. Tai vaihtoehtoisesti kun selaa instagram- profiilia ja on pian todella kaukana siitä mistä aloitti
  • Nauttia ihan vain hiljaisuudesta. Pidin ennen todella paljon omien ajatusten kanssa olemisesta ja ihan vain kaikesta rauhallisuudesta- haluan keskittyä tähän enemmän ja se tarkoittaa juuri sitä, että koko ajan ei tarvitse olla jotain “taustahälinää”

Näin uuden vuoden kunniaksi voi siis ruokavalion lisäksi tai sijasta siivota elämänsä turhista ärsykkeistä. Jos ympäröi itsensä jatkuvalla informaatiotulvalla, ahdistavilla some-tileillä tai negatiivisilla uutisilla on olo varmasti huono ja stressaantunut sen sijaan, että voisi altistaa itsensä positiivisille asioille ja voida huomattavasti paremmin.
Elämä on tässäkin tapauksessa sellaista kuin itse siitä teemme.

Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää?

Great brunch place in Dublin

Halusin tulla vinkkaamaan erinomaisesta brunssipaikasta Dublinissa. Kyseessä on Grafton Streetin läheisyydessä sijaitseva Balfes. Brunssimenulta löytyy perinteisen Irlantilaisen aamiaisen lisäksi myös terveellisiä BodyByrne vaihtoehtoja, jotka on kehitetty yhdessä irlantilaisen fitnessgurun Paul Byrnen kanssa. Paikka on erittäin viihtyisä ja ruoka-ainekset laadukkaita.

Aamiainen arkisin 8-11:30 ja brunssi viikonloppuisin 10-15:00.

If you are looking for a brunch place in Dublin, Balfes is definitely the way to go. In addition to traditional Irish breakfast they also have a selection of healthy options developed together with Paul Byrne, who has over 25 years of experience in nutrition and training some of Ireland’s most elite athletes and stars. 

Breakfast is available Monday to Friday 8am to 11.30am and brunch Saturday & Sunday from 10am until 3pm.

Me valitsimme pinaatti-valkuisomeletin sekä kookosöljyssä paistetut BodyByrne kaurapannukakut. Juomaksi otimme tuorepuristettua appelsiinimehua ja kahvia. Kaikki olivat erinomaisia.

We chose egg white omelette with spinach and BodyByrne oat pancakes with scrambled eggs and avocado. Additionally we had freshly squeezed orange juice and they signature blend coffee.

Pastries at Balfes

Balfes Dublin

Paikasta saa myös drinkkejä, lounasta sekä illallista, mutta niitä emme tällä kertaa kokeilleet.

They also offer a wide selection of cocktails, lunch and dinner which we did not try this time.

Balfes drinks

Seuraavaksi täytyy aloittaa kyseisten pannukakkujen reseptin metsästys! Until next time.

Balfes
2 Balfe St
Dublin 2, Ireland

Dublin diary

Terkkuja Helsinki-Vantaalta!

Lensimme tänne hetki sitten Dublinista, jossa vietimme pidennetyn viikonlopun ja nyt odotellaan para-aikaa seuraavaa lentoa, joka on kolmisen tuntia myöhässä. Rehellisesti lennon myöhästyminen ei harmita ollenkaan, sillä olo on viikonlopun jäljiltä levännyt ja super iloinen- myöskin matkaseura on mitä mukavinta. Olen halunnut käydä Dublinissa niin kauan kuin muistan (lue: siitä lähtien kun katsoin Ps. I love you- elokuvan :D) ja reissu oli kokonaisuudessaan mahtava. Manitsinkin joskus, että minulle mahdollisuus pidennettyihin viikonloppureissuihin on tärkeää, sillä koen niiden antavan todella paljon. Taas tuli todettua kuinka yllättävän vaivatonta niiden toteuttaminen on ja miten ne ovat todellakin vaivan ja rahan arvoisia. Tässä tulisi kuvia Dublinista 🙂

Dublin1.jpg

Dublin2

Dublin3.jpg

Dublin4.jpg

Dublin 5.jpg

Dublin6.jpg

Saint Patrick's Cathedral book.jpg

Saint Patrick's Cathedral .jpg

pear detail.jpg

dublin wine.jpg

Temple bar.jpg

dublin temple bar.jpg

temple bar dublin.jpg

Dublin

Minulla on muutama hyvä Dublin-vinkki (mm. erinomaiseen brunssiin sekä pubiin liittyen), mutta teen niistä ihan oman postauksen. Onko teillä kokemuksia Irlannista?

Hyvää yötä <3