The new rich

Pyörähdin muutama päivä sitten joululahjaostoksilla (ensimmäistä kertaa vuosiin olen hyvissä ajoin liikenteessä!) enkä voinut olla panematta merkille lukemattomia määriä henkiseen hyvinvointiin liittyviä kirjoja. Muistelen, ettei siitä ole montakaan vuotta kun nuo samaiset hyllyt notkuivat  ”näin rikastut”- teoksista, joiden kansissa komeili tunnettuja miljardöörejä. Koen suunnan olevan ainoastaan positiivinen, mutta  havahduin kuitenkin miettimään mitä oikein tapahtui?

matte3

Kun mietin omaa suhtautumistani menestykseen ja varallisuuteen huomaan sen muuttuneen vuosien saatossa paljonkin. Esimerkkinä muistan kuinka lukion theory of knowledge tunnilla (tämä oli IB- lukion spesiaaliaine, jonka aikana enimmäkseen pohdittiin toinen toistaan ihmeellisempiä asioita!) katsoimme videon, jonka avulla havainnollistettiin mitä tapahtuisi, jos ihmiset eivät miettisi rahaa ammatinvalinnassa laisinkaan vaan sen sijaan tekisivät työkseen jotain sellaista mihin he kokevat intohimoa. Mieleeni on painautunut kuinka en oikein voinut samaistua videon keskeiseen sanomaan. En ymmärtänyt miksi työtä ja intohimon kohteena olevaa luovaa tekemistä kuuluisi edes yhdistää- olin mieltänyt nuo kaksi elämän eri osa-aluieiksi, ikäänkuin työn ja huvin. Tuo oli myös aikaa, jolloin en kokenut osaavani tehdä mitään luovaa, koska en osannut maalata tai soittaa taidokkaasti jotakin instrumenttia. Ajatusmaailmani oli tuohon aikaan, luultavasti nuoresta iästä johtuen, kovin kehittymätön. Tänä päivänä ymmärrän niin videon tarkoituksen kuin myös luovuuden käsityksenä paremmin. Ymmärrän kuinka paljon rakastan juurikin luovia asioita joiden kautta voin toteuttaa itseäni (vaikka ne eivät vieläkään ole piirtämistä tai pianon soittoa) ja ”varallisuus on elämässä toissijaista”- ajatus tuntuu kutakuinkin itsestään selvältä.

Me kaikki länsimaalaiset tiedämme ettei raha tuo onnea. Näemme uutisissa harmittavan usein miten rikkaat, usein julkisuudesta tutut henkilöt, ajautuvat erilaisiin haitallisiin riippuvuuskierteisiin- jopa itsemurhiin. Usein saatamme myös tuntea muutaman varakkaan henkilön, joiden elämä rahasta huolimatta on onnetonta.

matte2

Itse huomaan jatkuvasti kuinka en ihaile enää juurikaan materiaa tai ulkoista kauneutta. Siinä missä ennen saatoin ihastella päivittäin toisten laukkuja ja kenkiä, ihailen nykyään enimmäkseen onnellisia ihmisiä, sellaisia joilla on niin hyvä olla, että se säteilee muihinkin. Ei ole väliä kuinka paljon varallisuutta tuolla ihmisellä on, ainoastaan hänen sisäinen hyvinvointinsa saa minussa aikaan arvostusta.

Jos minulta kysytään niin henkinen hyvinvointi on uusi rikkaus.

IMG_8788.jpeg

Äkkiseltään voisi kuvitella, että tuollainen rauha ja elämän arvostamisen kautta uloskumpuava hyvä olo on meidän kaikkien saavutettavissa helposti, mutta asian yksinkertaisuus ei selittäisi merkille panemaani valtavaa määrää erilaisia teoksia aiheesta. Mielestäni jokainen voi päättää tietyssä määrin alkavansa arvostamaan elämän pieniä asioita ja tullen sitä kautta onnelliseksi, mutta mikäli sisällä on käsittelemättömiä asioita tai ahdistavia ajatuksia, ei päätös positiivisuudesta luultavasti riitä. Onnellisuus, kauneus ja elämänilo lähtevät kaikki henkisestä hyvinvoinnista.

Meillä kaikilla on omat mieltä askarruttavat ”luurankomme”, joista pahimmat vaikuttavat väkisinkin mieleemme ja sitä kautta elämänlaatuumme negatiivisesti. Kuitenkin vain panostamalla henkiseen hyvinvointiimme – tiedostamalla, kohtaamalla ja käsittelemällä nuo ikävätkin asiat kykenemme aidosti voimaan hyvin ja nauttimaan elämästä täysillä. Se jos jokin on rikkautta.

Mitä mieltä te olette henkisestä hyvinvoinnista ja sen kasvaneesta suosiosta? 🙂

Ihanaa alkavaa viikkoa! <3