Talviloma ystävien kanssa Lapissa

Tuntuu, että olen taas ehtinyt tekemään paljon kaikenlaista, vaikka toisaalta esimerkiksi tämä viikonloppu tuli vietettyä Oulussa ihan vain urheillen, lepäillen ja syöden karkkia sohvalla (parasta).

Pari viikkoa sitten vietimme talvilomaa saksalaisten ystävieni (jotka olivat käytännössä perheeni Amsterdamissa asuessani) kanssa Rovaniemellä ja oli kyllä mahtava reissu. Yövyimme äitini työasunnossa, jossa kokkailimme ja pelailimme iltaisin. Päivisin kävimme mm. joulupukin maassa, talvisilla kävelyillä ja ystäväni syntymäpäivänä husky-ajelulla. Paikoista ja kokemuksista suosittelen erityisesti Rakas-ravintolaa kivaa ilallista varten ja Ounasvaaraa revontulien jahtaamiseen. Husky-ajelun otimme Apukka nimiseltä yritykseltä ja heistä jäi ainoastaan hyvää sanottavaa.

Revontulet.jpg
Revontulet Ounasvaaran päällä

Rovaniemi winter.jpg

Ounasvaara.jpg

Lapland6.jpg
Nuotio joulupukin maassa tuoksui ihan hiihtolomalle!
Rovaniemi.jpg
Talvikävely lumisateessa, joka kesti vahingossa 2,5 tuntia pienestä eksymisestä jothuen.. Turistiopas ilmottautuu! 😀

Parasta on ystävät <3

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Kuulumisia & hyvä hotelli Milanossa

Ciao ja mukavaa lauantai-iltaa!

Olen viettänyt todellista rentoutumisviikonloppua, jonka aikana olen ainoastaan keskittynyt palautumaan kaikista viime aikojen menoista ja sosiaalisuudesta. Aamulla kävin työpaikan salilla, joka kaikeksi onnekseni oli täysin tyhjä (!) ja lounaan jälkeen kävin keskustassa kiertelemässä ilman varsinaista agendaa. Tai oli ostoslistallani itseasiassa “Sijoittajaksi 7 päivässä”- kirja, jonka löysin ilokseni Akateemisesta. Nyt makoilen sängyllä lämpötyynyni päällä (kiitos äiti!) ja kuuntelen sadatta kertaa A Star is Born- soundtrackia. Jos joku ei ole vielä nähnyt tuota elokuvaa niin suosittelen lämpimästi, et tule pettymään. Kävimme katsomassa sen muutama viikko sitten ja jouduimme molemmat vielä autossakin pyyhkimään kyyneleitä. Suosittelen siis kaikille leideille lisänä vedenkestävää ripsiväriä 😉 (ja herrasmiehet- bring tissues!!)

Tällä viikolla olen normaalityöpäivien lisäksi ollut kolme päivää Milanossa, jonne lensin viime sunnuntaina. Kyseessä oli työreissu ja vietin kaksi päivää Micam- messuilla ja yhden kaupungilla tekemässä trendikatsausta. Todella onnistunut reissu kaikin puolin!

Edustin tällä kertaa yritystämme yksin ja täytyy myöntää, että vaikka yksin reissaaminen ei ole millään tavalla minusta pelottavaa, niin säikähdin hieman eräänä myöhäisiltana kun korttini ei toiminut taksissa palatessani tavarantoimittajaillalliselta. Minulla oli mukana ainoastaan yksi kortti ja olin ottanut mukaan suhteellisen vähän käteistä, jonka olin jo tuossa vaiheessa “huomaamatta” käyttänyt, sillä olin maksanut siihen asti kaiken käteisellä. Onneksi hotellin avulias vastaanotossa työskentelevä poika tarjoutui hoitamaan taksin ja seuraavana päivänä sain Visalta tiedon, että he olivat pitäneet taksikuskin yhteyttä “epäluotettavana” eikä kortti siksi toiminut. Sain kuitenkin seuraavana päivänä nostettua lisää käteistä ja maksettua pojalle sekä monissa muissa paikoissa, joissa kortti ei samaisesta syystä toiminut (mm. lippukioskit, jotkut kaupat). Tämä oli itselleni ihan hyvä muistutus siitä, että jatkossa otan mukaan hieman enemmän käteistä tällaisia tapauksia varten. Hurjaa, miten sitä onkaan niin suuresti yhden kortin varassa.

Milano ei ollut minulle entuudestaan tuttu, joten käytin todella paljon aikaa hyvän hotellin etsimiseen ja löysinkin lopulta sellaisen, jota voin huoletta suositella. Kyseessä oli Hotel Milano Castello, joka sijaitsi ihan keskustassa, mutta hiljaisella kadulla, jonne  liikenteen äänet eivät kantautuneet. Aamupala oli todella hyvä ja yleisestikin hotelli oli todella siisti ja henkilökunta todella avuliasta. Myös kulkuyhteydet muualle (esim. lentokenttä) toimivat.

Tällä kertaa en ehtinyt tutustua kaupunkiin sen suuremmin, mutta haluan ehdottomasti matkustaa Milanoon pian uudelleen. Tykkäsin kaupungin tunnelmasta ja siitä miten keskusta on kuitenkin suhteellisen kompakti. Kohteena se on siis oivallinen pitkään viikonloppuun!

Nyt ajattelin keittää teetä ja lukea vähän uutta kirjaani. Tämä lepo on kyllä tehnyt hyvää ja ensi viikolla jaksan taas olla sosiaalinen 😉

 

Elämän neljä levyä: viekö tasapainonen elämä tavoitteesiin?

Väitän, että nyky-yhteiskunnassa moni meistä kamppailee päivästä toiseen elämän eri osa-alueiden välisen tasapainon löytämisen tai ylläpitämisen kanssa. Pyrimme panostamaan parhaamme mukaan perheeseen, ystäviin, työhön sekä harrastuksiin unohtamatta terveyttä ja itsestä huolta pitämistä. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa ja todellisessa tasapainotilassa, jonka ylläpitäminen ei kuluta liikaa, on mukava olla, mutta oletko koskaan miettinyt voiko useaa asiaa yhtäaikaisesti pallotellessa varsinaisesti kehittyä tai todella menestyä millään osa-alueella?

En kirjoita tätä tekstiä kenenkään yläpuolelta vaan elän itsekin elämää, jossa pyrin ylläpitämään tasapainoa. Tätä puoltaa hyvin tyypillinen arkeni, jossa hoidan työtehtäväni esimerkillisen tehokkaasti, ajallaan ja laadullisesti niin hyvin, että voin ylpeänä seistä työni takana. Terveydestä pidän huolta syömällä säännöllisesti, tehden terveellisiä ateriavalintoja ja kävelemällä työmatkani, joiden ansiosta saan kävelyliikuntaa hieman vajaa 5 kilometriä joka päivä. Kuntosalille suuntaan työpäivien jälkeen 2-3 kertaa viikossa ja kotimatkalla soitan perheelleni. Usein kotiin päästyäni hoidan iltapuuhien ohessa vielä ystävyyssuhteita vaihtamalla kuulumisia Whatsapissa, sopimalla seuraavia tapaamisia tai esimerkiksi viime aikoina olen suunnitellut yhteistä lomareissua.

Sanoisinkin, että elämäni osa-alueet ovat isossa kuvassa hyvässä balanssissa, vaikka myönnänkin, että joskus poden hieman huonoa omatuntoa jonkin osa-alueen hetkittäisestä laiminlyömisestä. Kuitenkin viime aikoina olen yhä useammin tuntenut oloni turhautuneeksi tiedostaessani, että osa-alueilla  voisi mennä paremminkin jos panostaisin vähän enemmän. Arjessani on tasaisin väliajoin hetkiä, jolloin en tiedä mihin minun kannattaisi keskittää aikani ja energiani. Tarkoitan, että esimerkiksi yhden päivän aikana saatan töissä ajautua keskusteluun, jossa suunitellaan urakehitystäni. Tuolloin mietin, että haluan panostaa entistä enemmän töihini, joista nautin todella paljon. Toisena hetkenä kuitenkin muistan, että olen jo pitkään halunnut treenata tavoitteellisemmin mikä vaatisi entistä säännöllisempää ja suunnitellumpaa harjoittelua sekä kenties personal traineria. Hetken kuluttua tästä puolestaan ajattelen, että haluan panostaa vielä enemmän aitoihin ja kestäviin ihmissuhteisiin, jotka luonnollisesti vievät sekä aikaa että henkisiä resursseja. Kun haaveita ja tavotteita on ristiin rastiin menee helposti prioriteeteissa sekaisin ja koen, että tuolloin osa-alueet jämähtävät “ylläpitotilaan”, jossa suoritan kaiken parhaani mukaan, mutta jossa suurta kehitystä ei varsinaisesti tapahdu.

Olen viime aikoina miettinyt, miten voin menestyä haluamallani osa-alueella jos jatkuvasti pyrin antamaan kaikkeni jokaisella? Kannattaako fokusointi ja miten se se tulisi tehdä?

Törmäsin tovi sitten mielenkiintoiseen “four burners” teoriaan, jota David Sedaris sivuutti aikanaan The New Yorkeriin kirjoittamassaan artikkelissa. Teoria kuvaa elämää hellana, joka koostuu neljästä eri levystä. Jokainen levy puolestaan symboloi elämän eri osa-alueita:  työtä, terveyttä, perhettä ja ystäviä. Teorian mukaan, halutessaan menestyä, tulee sammuttaa yksi levy ja mikäli haluaa todella menestyä, täytyy levyistä sammuttaa kaksi. Ajatus on, että ihmisen täytyy valita joko elämä, joka on tasapainossa, mutta ei koskaan maksimoi täyttä potentiaalia tietyllä elämän osa-alueella tai elämä joka on epätasapainossa, mutta mahdollistaa korkean pontetiaalin ja sitä kautta menestyksen halutulla osa-alueella.

Four burners theory.jpg
Alkuperäisen teorian mukaan neljäs levy oli terveys, mutta mielestäni liikunta/ harrastukset kuvaavat osa-aluetta paremmin

Näen teorian mielenkiintoisena, mutta en aukottomana ja lähestyisinkin sitä itse ehdottamasti ajanjaksojen kautta. Uskon, että on järkevää päättää mihin fokusoi tietyn ja ennaltamäärätyn ajanjakson verran ja tarkasti määrittää mitä sinä aikana haluaa saavuttaa. Tietoisesti ja suunnitellusti sulkisi kaksi hellaa hetkellisesti. Kun tavoite on saavutettu tai ajanjakso on päättynyt tulee fokus määritellä uudelleen analysoiden ensin sen hetkinen elämäntilanne. Kaipaako joku muu alue seuraavaksi erityisen paljon huomiota? Mitkä olisivat seuraavat osa-alueet joihin haluaa tai joihin täytyy panostaa? Vai olisiko aika elää balanssissa seuraava määritelty ajanjakso?

En näe jatkuvaa epätasapainoa tavoittelemisen arvoisena asiana, mutta ihmisenä joka aidosti nauttii kehittymistä, saavutuksia ja maksimaaliseen potentiaalitilaan pääsemisestä näen, että elämässä tulee välillä tehdä valintoja. Mielestäni idean tulisi vain nimenomaan olla tietoisuus, väliaikaisuus ja prioriteettien selkeytys. Tuolloin päivät eivät mene hortoillessa tai pää kolmantena jalkana juoksemisessa yrittäessään pitää kaikkia palloja ilmassa. Voi luvan kanssa laskea osan palloista maahan ja olla rehellinen ja avoin siitä mihin milloinkin keskittyy.

Itse otan teorian testiin ja toivon, että tästä ajatuksesta on apua muillekin.

Persoonallisuustyyppini (MBTI) ja mitä mieltä siitä olen

Persoonallisuus on jokaiselle meistä ominainen tuntemisen, toimimisen ja käyttäytymisen tapa, joka kehittyy jo lapsuudessa. Se selittää meissä osiltaan monia asioita, kuten esimerkiksi sen millaisista ihmisistä kiinnostumme ja millaisia ystäviä sekä partnereita valitsemme. Yleisesti persoonallisuutta pidetään suhteellisen pysyvänä kokonaisuutena, mutta se voi kuitenkin muuttua eri elämänvaiheiden ja tapahtumien myötä. Vaikka täällä blogin puolella olen, etenkin viime aikoina, vain höpissyt pinnallisesti kuulumisia, olen aikaisemmin kertonut siitä kuinka olen viime vuosien aikana ollut erityisen kiinnostunut erilaisista itsetuntemisen työkaluista tietoisen ajattelun ohella. Niiden myötä ymmärrys siitä, miksi tunnen ja käyttäydyin minulle ominaisella tavalla, on kasvanut huomattavasti ja koenkin tuntevani itseni paljon paremmin kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten.

Tänään halusin kirjoittaa persoonallisuustesteistä, joita olen myös pitkään pitänyt mielenkiintoisina, sillä niissäkin yhdistyy usein pieni oivallus– se pieni tunne kun ymmärtääkin itseään hieman paremmin.

Tein ensimmäisen persoonallisuustestin vuosia sitten työskennellessäni ulkomaalaisessa firmassa Hollannissa. Kyseisen testin tulos vastasi hyvin silloista työminääni, joka oli melko voimakas, jämerä ja jopa hieman dominoiva. Pari vuotta sitten tein kuitenkin ensimmäistä kertaa Myers-Briggsin tyyppi-indikaattorin (MBTI), joka jakaa väestön 16 persoonallisuustyyppiin. Tein testin hetki sitten uudelleen ja ajattelin käydä läpi tuloksiani ja sitä kuinka hyvin ne kuvastavat itseäni. Tässä vaiheessa haluan kuitenkin mainita, että luonnollisesti tiedostan, etteivät asiat ole niin yksiselitteisiä: olemme kaikki yksilöitä ja tuskin kukaan on täydellisesti joku tietty persoonallisuustyyppi vaan yhtäläisyyksiä löytyy varmasti useasta eri tyypistä. Testin tulokseen vaikuttaa luonnollisesti myös sen hetkinen elämäntilanne ja mielentila. Kuitenkin mikäli testiin vastaa rehellisesti voi tuloksen oikeellisuus yllättää. Itse pidin testistä ja kehotin samantien myös läheiseni tekemään saman testin. Testin voit halutessasi tehdä tästä.

Red1.jpg

Sain testissä tulokseksi “Arkkitehti: INTJ”, jota kuvaillaan seuraavasti:

”Huipulla on yksinäistä, minkä arkkitehti jos kuka tietää, sillä arkkitehti on yksi harvinaisimmista ja strategisesti kyvykkäimmistä persoonallisuustyypeistä. Tätä persoonallisuustyyppiä edustaa vain kaksi prosenttia väestöstä, ja erityisen harva heistä on nainen, vain n. 0,8 prosenttia väestöstä. Arkkitehtien on usein vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka jaksavat heidän hellittämätöntä intellektuaalisuuttaan ja shakinpeluuta muistuttavaa taktikointiaan. Arkkitehdit ovat mielikuvitusrikkaita, mutta päättäväisiä; kunnianhimoisia, mutta helposti lähestyttäviä; hämmästyttävän uteliaita, mutta energiaansa säästeleviä.”

Persoonallisuustyyppini harvinaisuus yllätti, mutta samalla selitti, miksi samanhenkisiä ihmisiä on aina ollut vaikea löytää. Kaikki minut tuntevat tietävät, että olen päättäväinen ja vaikka haluankin oppia jatkuvasti uutta, säästelen energiaa välttelemällä turhia sosiaalisia tapahtumia sekä kohtaamisia ja tarvitsen todella paljon yksinoloa ja ihan vain hiljaisuutta palautuakseni. INTJ- tyyppien sanotaankin tarvitsevan muihin verrattuna huomattavasti enemmän palautumisaikaa ja minullakin meni kauan huomata, että en yksinkertaisesti jaksa samalla tavalla kuin moni muu ja mikäli laiminlyön omaa aikaani en yksinkertaisesti voi hyvin.

Arkkitehtejä kuvaillaan tiedonjanoisiksi ja heidän sanotaan olevan varmoja tiedostaan, jonka ymmärtämiseen he ovat nähneet vaivaa. He suunnittelevat ja noudattavat usein loistavaa suunnitelmaa omalla alallaan ja pidättäytyvät turhilta häiriötekijöiltä kuten juoruilta. Valkoiset valheet ja small talk ovat jo tarpeeksi vaikeita totuutta ja syvyyttä tavoittelevalle persoonallisuustyypille, mutta arkkitehdin mielestä sosiaaliset konventiot voivat olla jopa täysin järjettömiä.

Uuden oppiminen on aina ollut minulle mieluisaa sekä helppoa ja koen, että olen päässyt kouluissa ja jokaisen uuden työn aloituksessa helpolla. Jos kiinnostun jostain uudesta asiasta, herää minussa automaattisesti halu tietää aiheesta kaikki mahdollinen ja lähestulkoon ”ahmin” kaiken faktan, jonka jäsentelen ymmärrettäväksi  loogiseksi kokonaisuudeksi. Tuon kokonaisuuden pohjalle luon oman mielipiteeni ja näkemykseni. Esimerkiksi työpaikallani tiedetään, että olen nähnyt paljon vaivaa muodostaakseni objektiivisen, isomman kuvan, mielipiteen ja koenkin, että siihen luotetaan helposti. On myös yleinen vitsi, että minulla ei koskaan ole yhtäkään ”juorua”, sillä ne eivät yksinkertaisesti ole koskaan kiinnostaneet minua vaan tuntuneet ainoastaan turhalta ajankäytöltä. Koen kuitenkin, että olen oppinut useita sosiaalisia taitoja etenkin ulkomailla asuessani, ja olen ihan hyvä sekä luonteva small talkissa. En kuitenkaan erityisesti nauti tuollaisista tilanteista, vaan puhuisin paljon mielummin merkityksellisistä ”oikeasta asioista” tai vaihtoehtoisesti olisin hiljaa, mikä olisi minulle myös täysin luonnollista.

”Arkkiktehdit huokuvat itsevarmuutta ja salaperäisyyttä ja heidän osuvat huomionsa, omaperäiset ajatuksensa ja uskomaton logiikkansa antavat heille välineet viedä läpi muutoksia pelkällä tahdonvoimalla ja persoonansa vahvuudella.

Paradoksi useimmille ulkopuolisille on, että arkkitehdit kykenevät sietämään elämässään räikeitä vastakohtia, jotka eivät ole täysin ymmärrettävissä ainakaan puhtaasti järkiperäisesti tarkasteltuna. Esimerkiksi arkkitehdit voivat olla samanaikaisesti toisaalta äärimmäisen epärealistisia idealisteja, toisaalta erittäin kyynisiä, mikä on selvästi mahdoton ristiriita. Arkkitehdit tuntuvat uskovan, että työllä, älykkyydellä ja harkinnalla, mikään ei ole mahdotonta, vaikka ajattelevatkin samanaikaisesti, että ihmiset ovat liian laiskoja, lyhytnäköisiä tai itsekeskeisiä oikeasti saavuttamaan korkealle asetettuja tavoitteita. Tämä kyyninen katsantokanta ei kuitenkaan todennäköisesti kykene pidättelemään arkkitehtia pyrkimästä hänelle merkitykselliseen päämäärään.”

Uskon, että kaikki on mahdollista jos vain näkee vaivaa unelmiensa eteen ja tätä toitotan varmaan liiankin usein. Kuitenkin siinä missä tunnistan itseni ylläolevista, en voinut olla nyökkäilemättä myös persoonallisuustyypin haasteiden kohdalla. Erityisesti seuraavien kehityskohtien kohdalla tunsin pienen piston sydämessäni.

Ylianalysointi Tiedän, nykyään paljon paremmin kuin ennen, että etenkin ihmissuhdeasioita on turha analysoida liiallisuuksiin: ihmiset kun eivät aina toimi järin loogisesti. Tämä ei ole ainoastaan rankkaa kuunneltavaa ulkopuolisille, mutta se aiheuttaa myös stressiä ja ahdistusta minulle itselleni. Ajatuksia ja nimenomaan todella intensiivistä analysointia on kuitenkin haastava halutessaan “hiljentää” ja tämä vaatiikin minulta edelleen harjoitusta.

Sanotaan, että INTJ- tyypeillä on korkeat vaatimukset itselleen ja he asettavat niitä myös läheisilleen. Tämä on kohdallani ikävä kyllä totta ja joudun kiinnittämään tähän erityishuomiota, sillä siinä missä minä olen tottunut korkeisiin vaatimuksiin, ei ole millään tavalla oikein odottaa samaa lähellä olevilta ihmisiltä. Koen, että juuri liiallinen kriittisyys aiheuttaa helposti väärinymmärrystä. En nimittäin missään nimessä odota virheettömiä suorituksia, käytöstä tms. muilta, mutta myönnän, että olemukseni on helppo tulkita niin.

Red 2.jpg

Sellaisia maanantai-illan ajatuksia! Kertokaahan ihmeessä jos innostutte tekemään samaisen testin. Kuulisin enemmän kuin mielelläni teidän tuloksistanne.

Lähde 1, Lähde 2

Joululoma

Mitä ihaninta uutta vuotta juuri sinulle! <3

Istuskelen tällä hetkellä Oulun lentokentällä matkalla takaisin Helsinkiin ja päätin avata läppärini ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ja samalla kirjoittaa hieman alkuvuoden kuulumisia.  Takana on 12 pohjoisessa vietettyä päivää, joista jokainen oli omalla tavallaan ainutlaatuinen. Vietin kaiken aikani perheen ja ystävien kanssa jutellen, kahvitellen, elokuvia katsellen, urheillen ja ihan vain kiireettömyydestä nauttien. Jouluaaton olin yhdessä perheeni kanssa kuten kaikkina aikaisempinakin vuosina ja uutta vuotta juhlistimme puolestaan yhdessä kolmen muun kaveripariskunnan voimin sushia valmistaen ja lautapelejä pelaten. Oli kyllä hauska ilta ja vaikka menikin melko myöhäiseen oli ihana herätä uuteen vuoteen iloisin mielin, täynnä energiaa ja ilman minkäänlaista huonoa oloa.

Päällimmäisenä, tai oikeastaan ainoana asiana, mielessä on tällä hetkellä kiitollisuus kaikesta. Vuoden 2018 alku ei ollut helpoin mahdollinen, mutta vuosi oli kokonaisuudessaan huomattavasti helpompi, tasapainosempi ja yleisesti ottaen onnellisempi kuin 2017, jonka tituleerasin  aikaisemmin muutoksen vuodeksi. Koen, että kuluneen vuoden jokainen kuukausi oli edeltäjäänsä parempi ja että vuosi parani koko ajan oman suunnan löytyessä ja omaa intuitiota kuunnellessa.

Totesin eilen illalla ja uudelleen tänä aamuna, että en ole koskaan aikaisemmin kokenut näin suurta kiitollisuutta ja samalla ollut näin innoissani uudesta alkavasta vuodesta. Minulla on hyvin vahva tunne, että siitä tulee mahtava. Luonnollisestikaan en oleta, että tuleva vuosi olisi haasteeton tai täynnä ainoastaan hyviä asioita, mutta yleinen olotilani on positiivinen ja usko itseeni entisellään, minkä uskon tuovan vain lisää hyvää elämään ensi vuoden aikana. En malta odottaa!

Uuden vuoden tavotteita en ole vielä tehnyt, enkä tiedä teenkö niitä ollenkaan. Koen, että kaikki elämäni osa-alueet voivat hyvin ja ovat vieläpä melko hyvässä tasapainossa, vaikka tietysti aina voi ja on suotavaakin kehittää ja kehittyä. Vuoden 2019 aikana aion joka tapauksessa jatkaa oman polkuni kulkemista, sijoittaa hyvinvointiini ja panostaa entistä enemmän läheisiin sekä sosiaalisiin suhteisiin. Toisaalta vaikka asiat pysyisivät juuri näin kun ne ovat nyt, olisin onnellinen.

Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi! <3 Tervetuloa 2019- toivottavasti se on meille kaikille yhtä mahtava!