Weekend through phone pictures

Heippa ja kivaa sunnuntaita!

Ajattelin tulla jakamaan kuluneen viikonlopun kuulumiset kuvina, samalla kun odottelen Skype-treffien alkamista- toivottavasti tykkäätte.

weekend1.jpg1. Treeni: paras tapa aloittaa viikonloppu! 2. Lähdettiin extempore- illalliselle, mutta koska meillä ei ollut pöytävarausta päädyimme Amarilloon. Meillä oli todella hauskaa, vaikka ruoan saapumista saikin odottaa yli tunnin (!) 3. Lauantaina siivosin koko kodin samalla cleaning- soittolistaa kuunnellen 4. Tämän hetken välipala suosikki: ananasta, kaurajogurttia, agave-siirappia sekä kanelia ja kaurahiutaleita.

weekend2.jpg
5. Tyttöjen ilta. <3 6. Sunnuntai “aamun” banaaniletut samalla kun katselimme Modern Familyä. Todellisuudessa heräsin puolen päivän aikaan, mutta joskus näinkin! 7. Tietää tulleensa vanhaksi kun lempi radiokanava on Nova. Klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia 😀 8. Autoselfie. Vaikka pakkasta olikin tänään enemmän kuin tarpeeksi, oli ilma niin ihana!

weekend3.jpg
9. Kevät ja aurinko 10. Sunnuntai lounas kiinalaisessa. Meille on muodostunut sanaton sopimus siitä, että sunnuntaisin syödään lounasta aina ulkona. Tämä on mielestäni todella mukavaa ja tekee viikon lempparipäivistä entistäkin rennompia 11. Sunnuntaihin kuuluu myös useimmiten myös hius- sekä kasvonaamiot. Olen käyttänyt viime aikoina säännöllisen epäsäännöllisesti Sqoom- ultraäänilaitetta ja ainakin lauantaina käydessämme tyttöjen kanssa kaupassa, kysyttiin minulta vielä paperit- ei tästä siis ainakaan haittaa ole 😀 12. Herkkukaappi on taas täytetty ja nämä ovat ehdoton osa sitä. Jos et ole vielä testannut kyseisiä raakakaakao tai lakritsi päällysteisiä taateleita, niin suosittelen kipin kapin hakemaan. Näitä myy ainakin moni K-Supermarket.

Periaatteessa olisin voinut toteuttaa tällaisen postauksen jonakin viikonloppuna kun ohjelma olisi ollut “erityisempää”, mutta mielestäni some tarvitsee enemmän aitoutta, jota minäkin haluan osaltani tarjota. Tällainen oli siis minun ihan tuiki tavallinen viikonloppu muokkaamattomine kuvineen.

Ihanaa alkavaa viikkoa <3

Mottoni elämässä?

“When you arise in the morning , think of what a privilege it is to be a alive- to breathe, to think, to enjoy, to love”

Jossain vaiheessa päätin, että herään joka aamu hyvällä tuulella, sillä mikä erityisoikeus onkaan herätä terveenä elämään, jossa on niin paljon hyvää. Usein ihmiset kaipaavat tai etsivät kuumeisesti elämäänsä jotakin: parempaa asuntoa, mieluisampaa työpaikkaa, elämänkumppania- lista on loputon. Huomaamattakin ajatukset alkavat pyörimään juurikin sen puuttuvan osan ympärillä samalla kun kaikki muu muuttuu itsestäänselvyydeksi. Se mikä kuluttaa mieltäsi kontrolloi elämääsi.

Negatiiviset ajatukset eivät koskaan tee elämästä positiivista- sen sijaan positiivinen ajatusmaailma tekee elämästä entistäkin parempaa.

ystävänpäivä2

Löysin vuosia sitten moton, joka sopii täydellisesti unelmoivalle sekä eteenpäinpyrkivälle luonteelleni:
Be happy for what you have while working on what you want.” (Helen Keller)

Seuraavan kerran kun ajatuksesi alkavat alituiseen pyörimään elämäsi puuttuvassa osassa, mieti mitkä kaikki asiat ovat erinomaisesti. Onnellisuus ei vaadi, että on kaikkea, se vaatii ainoastaan sen, että arvostaa sitä mitä jo on.

Positiivista lauantaita ihanat <3

 

Ystävänpäivä & 14 päivän haaste

Eilinen ystävänpäivä koostui ihanista viesteistä sekä naurun täyteisestä koti-illasta. Sen sijaan, että olisimme menneet ulos illalliselle päätimme tehdä itse sushia. Tämä oli minun ensimmäinen kertani ja sainkin heti apukokin tittelin, jonka hoidin mielestäni ihan hienosti.. Tämä homma vaatii nimittäin kärsivällisyyttä!

Kuuluin itseasiassa aina viime syksyyn asti sushin vihaajiin, kunnes Kobeyaki niminen paikka New Yorkissa sai huijattua minutkin sisään markkinoimalla itseään terveellisen, luovan ja herkullisen japanilaisen ruuan tarjoajana eikä niinkään sushiravintolana. Tilaamani annos oli väärinpäin kääritty sushi (california roll) ja söin sen innoissani kehuen samalla taukoamatta kuinka hyvää se onkaan. Tuon kerran jälkeen kävimme ravintolassa useita kertoja syömässä kyseistä “epäsushia” ennen kuin vihdoin myönsin, että olin kääntänyt takkini ja muuttunut sushihypettäjäksi. Kobeyakeja on muuten Manhattanilla viisi kappaletta- kannattaa ehdottomasti kokeilla mikäli on sielläpäin, et varmasti pety!

jennille

sushi and rose.jpg

sushidinner.jpg

Suunnittelin toteuttavani 14 päivän haasteen, jonka aikana julkaisen postauksen joka päivä kahden viikon ajan, mutta rehellisesti valon puute hankaloittaa melkoisesti kuvaamista ja vähän jännittää riittääkö aika ihan kaikkeen. Katsotaan!

Toivottavasti teidän ystävänpäivänne oli juuri sellainen kuin halusittekin <3

 

Ystävistä ja kavereista

Olen pienestä pitäen ollut ihminen, joka pitää lähipiirin pienenä eikä kaipaa ympärilleen paljon ihmisiä. Muistan kuinka lapsena äitini neuvoi minua antamaan ihmisille mahdollisuus tutustua minuun ja muistutti ettei kaikkien kanssa tarvitse olla parhaita ystäviä vaan voi myös olla ihan vain kavereita. Hain siis jo nuorena jonkinlaista yhteyttä toisiin ja halusin ympäröidä itseni ainoastaan aidoilla ystävillä, joiden kanssa pystyin jakamaan kaiken. En pitänyt ajatuksesta, että käyttäisin aikaani ollakseni hetken jonkun kaveri. Näin jälkikäteen ymmärrän, että tämä johtui luultavasti introverttiydestä, sillä me tunnetusti viihdymme paremmin jonkun kanssa kahden kesken tai hyvin pienessä porukassa ja yleensä tuollaista aikaa vietetään nimenomaan ystävien kesken.

Tunnistan itsessäni edelleen samankaltaisia piirteitä, vaikka nuoruuden ehdottomuus onkin onnekseni hieman pehmentynyt. Siinä missä ennen halusin elämääni todella paljon itseäni muistuttavia ihmisiä, olen nykyään ymmärtänyt, että erilaisuus on todellakin rikkaus. Ilokseni olen saanut oikeita ystäviä myös aikuisiällä eivätkä he jaa kanssani samanlaisia taustoja, identtisiä kiinnostuksen kohteita tai yhteneviä tulevaisuuden suunnitelmia. Sen sijaan heidän kanssaan on hauska ja ennen kaikkea hyvä olla juuri omana itsenään, heihin voi luottaa ja he kunnioittavat valintojani iloiten vilpittömästi puolestani. Sama toimii luonnollisesti myös toisinpäin.

Friendship isn’t about who you’ve known the longest. It’s about who walked into your life, said “I’m here for you” and proved it.

IMG_7377

Olen huomannut, että arvostan toisissa nykyään eniten tietynlaista aitoutta ja kiltteyttä. Minulle on suunnattoman tärkeää, että ihminen on sinut itsensä kanssa ja sitä kautta rehellinen muiden lisäksi myös itselleen siitä kuka on. Haluankin ympärilleni nimenomaan vain tuollaisia hyväsydämisiä ihmisiä, joiden sanoista ja teoista paistaa pyyteetön hyvyys. Uskon näiden piirteiden olevan vahvasti riippuvaisia toisistaan, sillä todistetusti ihmisillä, joilla on hyvä olla itsensä kanssa ovat mahtavia tyyppejä myös toisille.

Vaikka kaipaankin edelleen ympärilleni enimmäkseen tosiystäviä, joille voin antaa itsestäni paljon, olen oivaltanut myös ihan vain kavereiden merkityksen. Tärkeää on kuitenkin, että kaveritkin ovat tietyllä tavalla samanhenkisiä ja jakavat samankaltaiset arvot, jotta heidän seurassaan ei koe ulkopuolisuuden tunnetta. Mielestäni väärässä seurassa, johon ei tunne kuuluvansa, vietetty aika on niin epämiellyttävää, että olen paljon mielummin yksin. En tosin muista kokeneeni tällaista tilannetta pitkään aikaan ja luultavasti tällaisiin ajautuu enemmän nuorena kun ei oikein itsekään tiedä mitä haluaa ja pyrkii vain sopeutumaan.

Ison kaveriporukan seurassa vietetyn ajan jälkeen joudun kuitenkin aina hyväksymään introverttiyden mukana tulleen väsymyksen ja sen, että tarvitsen aikaa palautua.. Kaikkea ei silti todellakaan tarvitse aina ottaa niin vakavasti. Tästä joudun tosiaan välillä muistuttamaan vielä itseäni.. 😉

There are some people in life that make you laugh a little louder, smile a little bigger, and live just a little bit better.

IMG_7216

Olen äärimmäisen kiitollinen niin uusista ja vanhoista kavereista kuin myös elämän eri vaiheissa muodostamistani vahvoista ystävyyssuhteista, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Ystävät tekevät niin onnelliseksi eikä heitä mielestäni voi koskaan olla liikaa! <3

Ystävänpäivän kunniaksi aion ehdottomasti muistaa omia rakkaita ystäviäni vähintäänkin tekstiviestin muodossa. Olen nykyään kyllä todellinen herkkis ja kerron heille muutenkin hyvin usein kuinka paljon he minulle merkitsevät.. Hyvää ystävänpäivää myös teille ihanille lukijoille <3

Easy like a Sunday morning

Sunnuntait.

Kuten joka sunnuntai, myös tämä alkoi musiikilla, hitaalla aamiaisella ja useammalla kupilla kahvia. Ohessa olemme tuijottaneet Netlixin omaa Dynastia– sarjaa, jolle päätimme eilen antaa mahdollisuuden. Viimeisen parin vuoden aikana olen katsonut ainoastaan “lyhyitä hyvän mielen sarjoja”, kuten ikisuosikkejani Frendejä, Modern Familyä ja How I Met Your Motheria, mistä johtuen Dynastian juonenkäänteet tuntuivat hurjilta ja samalla koukuttivat välittömästi. Näin viimeyönä jopa sarjaan liittyvää unta!

Halusin jakaa kanssanne rakastamani Commodoresin Easy- kappaleen Lionel Richien ja Westlifen esittämänä, joka on mielestäni täydellinen leppoisaan sunnuntaihin. Rehellisyyden nimissä tämä soi meillä kyllä muulloinkin kuin vain sunnuntaisin. 😀

Rentouttavaa päivää <3

Tammikuun parhaat

Tuntuu, että vuosi vaihtui juuri, mutta yhtäkkiä onkin jo helmikuu- kylläpä aika rientää! Vuoden ensimmäinen kuukausi oli mielestäni oikein mukava lukuunottamatta yhtiä uutisia, jotka kohdallani vaativat ainoastaan kärsivällisyyttä. Voi siis olla, että nuokin uutiset kääntyvät vielä parhain päin! Pidemmittä puheitta, tässä tulisi muutama mieleenpainuvin asia.

Feels like the year just started and it is already February- unreal. January was very nice except for some “bad” news which I received at the end of the month. Gladly these news were nothing serious and they actually only require patience from my behalf. Let’s hope those news will turn great later! Here are some highlights of the first month of the year. 

Vuodenvaihde Tukholmassa- New Year in Stockholm
Olin tosi innoissani vuoden vaihtumisesta ja reissu oli todella onnistunut. Kun mietin matkaa niin rehellisesti mieleeni tulee ensimmäisenä lukuisat kupit kahvia Espresso Housessa ja todella herkulliset bataattiranskalaiset, jotka söimme viimeisenä iltana. 😀

I was so excited to start the new year fresh and this trip was successful in every way. To be honest the first things that come into my mind when thinking about this trip are the countless cups of coffee at Espresso House and some delicious sweet potato fries which we ate on the last night. 😀 Isn’t eating one of the main purposes for a get-away..?

IMG_3009.JPG
Tämä on yksi muutamista valoisista kuvista tuolta reissulta. – This picture is one of the very few bright pictures of the trip.

Dublin
Tästä pitkästä viikonlopusta mieleenpainuvinta oli varmaankin livemusiikki, jota kävimme useampaan kertaan kuuntelemassa. Esimerkiksi Whelan’s nimisessä paikassa (missä Ps. I love you- elokuvan baarikohtaus on kuvattu) oli todella paljon lahjakkaita esiintyjiä.

My favorite part of this long weekend is most likely the live music, which we went to see several times. For example at Whelan’s (the bar where some scenes of Ps. I love you- movie were filmed) had a lot of very talented singers.

Dubliner.jpg

Pienet asia/ Little things
Kaikki kivat asiat eivät suinkaan ole suuria vaan iloitsin mm. kivasta elokuvaillasta, kun katsoimme komediasuosikkini hölmö hullu rakkaus tai kun eräs lauantai vietetimme “kahvilakiertelypäivää”. Myöskin banaanilettujen paluu oli kiva juttu. Allaolevassa kuvassa on kylläkin vegaaniset pannarit, jotka eivät kyllä ihan ottaneet onnistuakseen ja koko taikinasta ainoastaan yksi lettu oli syöntikelpoinen. 😀

The best things are usually the very little things. This month I was super happy when we had a movie night and watched my ultimate favorite comedy “Crazy, Stupid, Love” or when we spent a Saturday “coffee place browsing”. Also the fact that I re-found banana pancakes made me really glad. In the picture below there are however some vegan pancakes which we tried unsuccessfully.. Out of the whole badge only one was eatable. 😀 

white2.jpg

Kivoista asioista iloitseminen ei luonnollisestikaan tarkoita, että elämä olisi täydellistä ja täynnä vain kevyitä ja helppoja juttuja. Oma asenne kuitenkin ratkaisee niin paljon ja jokainen voimme keskittyä positiiviseen sekä valita nähdä kirkkaammin ne iloiset jutut, joita elämä on ihan pullollaan! 🙂
Aurinkoista viikonloppua <3

Have a great weekend <3

 

Arkistojen aarteita (vuodelta 2011) ja ajatuksia aikuisuudesta

Jonkin sortin ihme tapahtui eilen kun sain käynnistettyä vanhan läppärini, jonka olen aikanaan tiputtanut parkkihallin betonilattialle. Pääsin pitkästä aikaa käsiksi vuoden 2011 kuviin ja kuinka kiva mieli siitä tulikaan! Kuvat toivat mieleen niin paljon hauskoja muistoja ja samalla tajusin kuinka paljon olenkaan ehtinyt tekemään nuoruudessani.

Koen, että olen elänyt todella pitkän, onnellisen ja tapahtumarikkaan nuoruusajan, sillä muutin kotoa jo yhdeksännen luokan jälkeen (vuonna 2007), jonka koen jollakin tavalla lopettaneen lapsuuden. Tuolloin oli aika ottaa vastuu koulun lisäksi myös kodinhoidosta ja kaikista muista arkisista asioista, jotka kaikki vaativat kasvamista. Aikuista minusta ei kuitenkaan tullut missään tapauksessa, mutta nuori kuitenkin. Määrittelisin nuoruuden jatkuneen aina vuoteen 2016, jolloin olikin jo aika kasvaa aikuiseksi mainitsemani kasvunvuoden kautta. Olen kuitenkin hyväksynyt, että olen monilta osin samanlainen kuin lapsena ja hyvä niin- se tekee elämästä paljon hauskempaa. Löytämäni vanhat kuvat saivat minussa aikaan jonkunlaisen nuoruudenkaipuun- luultavasti koska kuvista välittyy niin selvästi huolettomuus. Sen ajan “murheet” tuntuvat tänä päivänä todella pieniltä ja luultavasti samalla tavalla tämän päivän huoletkin tulevat ajan saatossa tuntumaan lähes mitättömiltä. “Elämä on yhtä kasvamista”, kuten viisas äitini usein toteaa.

Viime aikoina olen huomannut, että aikuisuus on tuonut kohdallani elämään myös tietynlaista huolestumista. Mitä jos asiat eivät järjestykään? Mitä jos jotain pahaa tapahtuu? Nuorena tällaista pelkoa ei ollut vaan luotin elämään sataprosenttisesti ja ajattelin, että ei nyt minulle tai läheisilleni mitään satu. En tiedä onko muilla ollut vastaavaa tunnetta siitä, että nuorena on vain jollakin tavalla kuolematon ja turvassa kaikelta? Juuri tuo tunne sai jatkuvasti hyppäämään tuntemattomaan ja olemaan huolestumatta, mikä on juurikin se mitä taidan tuosta ajasta ikävöidä. Tiedostan kuulostavani nyt ihan ikälopulta, vaikka pidänkin itseäni vielä suhteellisen nuorena..

Tässä piristystä iltaan 2011 alkuvuoden Egyptin reissulta, joka oli ensimmäinen ulkomaanmatkani ilman vanhempia (jos lukuisia kouluretkiä ja kielimatkaa ei lasketa). Kuvissa olen 19-vuotias ja babyfacesta huolimatta opiskelin jo pk-seudulla ammattikorkeakoulussa.

Sukat ballerinoissa! 😀 Vanhat (etenkin teini-iän) asuvalinnat ovat kyllä aina yhtä piristäviä..

270.JPG
Olin tuolloin koukussa kirpeisiin matokarkkeihin ja tässäkin kuvassa suu on niitä täynnä.. 😀

Lisäksi tunnelmia vuoden 2011 kesälomareissulta, jolloin kävin Kyproksella äitini ja pikkusiskoni kanssa. Tässä vaiheessa ensimmäinen korkeakouluvuoteni oli onnistuneesti takana ja olin juuri muuttanut ihanaan yksiööni Vantaalle. Muistaakseni tein tuolloin vielä opiskelun ohella töitä Myyrmäen R-kioskilla ennen Helsinki-Vantaalle siirtymistä.

Kypros 1401.jpg

Muistan vieläkin kuinka siskoni nappasi nämä kuvat turkoosilla pokkarillani! Hieman on teknologia kehittynyt..

Fun fact: minulla oli viime juhannuksena päällä tuo samainen musta mekko. Talking about sustainability! 

Olin siis lomalla, en tarjoilemassa vaikka vaatetus antaakin ymmärtää toisin.. 😀

Tuolloin tykkäsin todella paljon Tommy Hilfigeristä enkä tiennyt, että tuosta muutaman vuoden päästä tekisin heidän pääkonttoreillaan ostajan työtä. Ehkä tätä tarkoitin sillä, että luotto elämään oli todella korkealla tiedostamattakin.

Ruoka maistui ja maistuu edelleen!

Innostuin vanhoista kuvista niin paljon, että tein valtavan tilauksen ifolorille. Ajattelin laittaa kuvat nätisti valokuva-albumeihin (joka vuoden erikseeen), jotta voin sitten toivottavasti näyttää omille lapsilleni, millaista oli “kun minä olin nuori”! Otin myös varmuuskopiot kaikista vanhoista kuvista- ihan vain kaikelta varalta. Tämän on pakko olla sitä aikuisuutta.

Onko teillä vanhoja kuvia tallessa? Entä muistatteko vielä mitä teitte vuonna 2011? 🙂